Nyt kun teknisten etätyövälineiden käyttö jo sujuu työpaikoilla, on mielestäni aika suunnata katse ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyön tunnelmaan.
"Puhuja pitää parempana, että kuulija keskeyttää kuin teeskentelee kuuntelevansa" Marshall B. Rosenberg
"Tarpeet voidaan kuvata yleisinhimillisinä, ne ovat kaikilla ihmisillä samat riippumatta sukupuolesta, kulttuurista, iästä tai poliittisesta taustasta"
Tutkimuksista tiedetään, että tarpeeton aivokuorma työssä heikentää työn tuloksellisuutta ja hyvinvointia. Töiden huono organisointi ja kiire puolestaan ovat yhteydessä stressioireisiin, virheisiin työssä, työuupumukseen ja sairauksiin. Työterveyslaitoksen tutkija Virpi Kalakoski kertoi toukokuussa Työpaikkojen työhyvinvointiverkoston webinaarissa...
Edellisessä blogikirjoituksessani Keskustelusta dialogiin 1/2 kirjoitin dialogin perusperiaatteista ja miksi työelämässä tarvitaan dialogia:
Olen viime aikoina miettinyt, miksi olen ollut pitkään kiinnostunut ja innostunut vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä työelämässä.
Työpaikan yhteisöllisyys on laaja käsite. Sitä voi lähestyä eri näkökulmista, kuten tunteista, vuorovaikutuksesta, johtamisesta, työntekijöistä, työn organisoinnista, työrooleista ja yhteistyöstä.
Ilmarisen julkaisemassa Uudistu tai katoa - mitkä ovat tulevaisuuden tärkeimmät työelämätaidot -artikkelissa kerrotaan, että suomalaisille työpaikoille kaivataan lisää keskustelukulttuuria ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Muiden kanssa keskustelua pidetään yhtenä parhaista tavoista ratkoa ongelmia.
Kuuntelen usein ajellessani Ylepuhetta, jossa kiinnostavia työelämään liittyviä ajankohtaisia ohjelmia. Ohjelmat kiinnostavat minua sekä työnohjaaja-työyhteisökehittäjä-yrittäjänä että vapaaehtoistyötä tekevänä.
Innostuin lukemaan Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven kirjoittaman
kirjan Aivot työssä takakannen kysymyksen perusteella: miten voisimme
työskennellä mielekkäämmin kivikautisilla aivoillamme modernissa työelämässä. Takakannessa myös luvattiin kertoa, miten voimme huolehtia aivoistamme ja kehittää työnteon käytäntöjä koko työyhteisön parhaaksi.
Jokaisella meillä on omat keinomme pärjätä kiireen ja ajan yhtälön kiemuroissa. Aloitan usein jonkin asian tekemisen ja huomaan tunnin tai parin päästä tehneeni kaikkea muuta mieleeni tullutta. Tiedän hyvin, että kannattaa keskittyä yhden asian tekemiseen kerrallaan. Kun onnistun tässä kiireen tunne vähenee ja aikaansaamisen tunne lisääntyy.
Eräs työnohjaukseni alkoi asiakkaan kertomuksella omista tuntemuksistaan: hänestä tuntui, että mieli sirpaloituu ja hajottaa asioita ja kaikki on sekasortoista.