Keinoja parempaan työelämään

Vinkkejä asiantuntijatyön hallintaan

Olen viime aikoina miettinyt, miksi olen ollut pitkään kiinnostunut ja innostunut vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä työelämässä.

Työpaikan yhteisöllisyys on laaja käsite. Sitä voi lähestyä eri näkökulmista, kuten tunteista, vuorovaikutuksesta, johtamisesta, työntekijöistä, työn organisoinnista, työrooleista ja yhteistyöstä.

Ilmarisen julkaisemassa Uudistu tai katoa - mitkä ovat tulevaisuuden tärkeimmät työelämätaidot -artikkelissa kerrotaan, että suomalaisille työpaikoille kaivataan lisää keskustelukulttuuria ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Muiden kanssa keskustelua pidetään yhtenä parhaista tavoista ratkoa ongelmia.

Kuuntelen usein ajellessani Ylepuhetta, jossa kiinnostavia työelämään liittyviä ajankohtaisia ohjelmia. Ohjelmat kiinnostavat minua sekä työnohjaaja-työyhteisökehittäjä-yrittäjänä että vapaaehtoistyötä tekevänä.

Innostuin lukemaan Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven kirjoittaman
kirjan Aivot työssä takakannen kysymyksen perusteella: miten voisimme
työskennellä mielekkäämmin kivikautisilla aivoillamme modernissa työelämässä. Takakannessa myös luvattiin kertoa, miten voimme huolehtia aivoistamme ja kehittää työnteon käytäntöjä koko työyhteisön parhaaksi.

Jokaisella meillä on omat keinomme pärjätä kiireen ja ajan yhtälön kiemuroissa. Aloitan usein jonkin asian tekemisen ja huomaan tunnin tai parin päästä tehneeni kaikkea muuta mieleeni tullutta. Tiedän hyvin, että kannattaa keskittyä yhden asian tekemiseen kerrallaan. Kun onnistun tässä kiireen tunne vähenee ja aikaansaamisen tunne lisääntyy.

Eräs työnohjaukseni alkoi asiakkaan kertomuksella omista tuntemuksistaan: hänestä tuntui, että mieli sirpaloituu ja hajottaa asioita ja kaikki on sekasortoista.

Tunteet ja työ - Uupuuksesta työn iloon kirja (2014) kuvaa kahden kokeneen työelämän tutkijan Pauli Juutin ja Pontus Salmen tekemiä havaintoja työelämän viimeaikaisesta tilasta.

Otsikko on lainattu Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen (2016) kirjasta Huomaa hyvää! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa, jota lukiessani sain sysäyksen tälle blogikirjoitukselle.

Harvard Business Reviewn artikkelissa When an Argument Gets Too Heated, Here's What to Say minua puhutteli erityisesti seuraava kohta:

Jokainen meistä on ollut tilanteessa, jossa kerromme tohkeissamme toiselle jotakin itsellemme tärkeää ja merkityksellistä. Saatamme kokea että, toinen osapuoli kuuntelee aidosti ja läsnäolevasti, on kuuntelevinaan, miettii fiksua vastausta ja unohtaa kuunnella, tai joskus tarinamme tyrmätään täysin.