Positiivisessa psykologiassa on kolme keskeistä tutkimusaluetta: myönteiset yksilölliset piirteet, myönteiset kokemukset ja myönteiset instituutiot. Positiivinen psykologia tarkastelee asioita, ilmiöitä ja prosesseja, jotka edistävät yksilöiden ja yhteisöjen optimaalista hyvinvointia. (Wenström 2020, 41-42) Positiivisen tutkimuksen tutkimuskohteena...
Olen viime aikoina alkanut tutustua temperamenttiin työelämässä ja omaan temperamenttiini Voimakehä-valmentaja ja -mentoriopintojeni kannustamana. Jostain syystä nämä asiat tuntuvat vaikeilta omaksua. Sitä joidenkin asioiden oppiminen minulle alussa on, jolloin kaikki tuntuu sekavalta ja jossain vaiheessa jokin vaan loksahtaa paikalleen. Näin...
Konflikti voidaan määritellä erimielisyydeksi, ristiriidaksi, riidaksi ja selkkauksesi, johon liittyy voimakkaita negatiivisia tunteita kuten vihaa, pelkoa tai häpeää. (Järvinen ja Luhtaniemi 2013, 22.) Työyhteisökonflikti on tilanne, jossa on vähintään kaksi eri osapuolta, joilla on eriäviä mielipiteitä, jotka haittaavat työskentelyä. (Laine ja...
Valmistumisestani ratkaisukeskeiseksi työnohjaajaksi tulee toukokuussa täydet 10 vuotta. Tajuttuani tämän aloin miettiä, minkälainen työnohjaaja, coach ja yrittäjä haluan olla. Miten haluan olla avuksi asiakkailleni? Sana rentous pyöri päässäni ja tuntui hyvältä ajoittaisen korona-ahdistuksen keskellä. Olen huomannut, että olen työnohjaajana ollut...
Valmentavalla johtajuudella ei ole yhtä yksiselitteistä määritelmää. Kirjallisuudesta nousee esille ihmisläheisiä ja ihmisen hyvinvointia korostavia sekä tavoitteellisia ja suorituksen maksimoinnin näkökulmia: ihmisen arvostus, usko ihmisen potentiaaliin, kehittymiseen ja oppimiskykyyn sekä yrityksen liiketoiminnan tavoitteiden saavuttaminen. Ruutu...
Seuraavassa listataan kuusi tapaa lisätä relisenssiä työyhteisöön:
Yhteistyö etätyössä tarvitsee onnistuakseen turvallisuutta ja luottamusta. Pia Aallon Etäyhteistyön opeilla uuteen nousuun -artikkelissa todetaan, että ihminen tekee aitoa yhteistyötä toisten kanssa vasta kun hänellä on turvallinen olo. Tältä osin ihmisen aivot toimivat kuin luolamiesten aikaan, jolloin oli voitava luottaa toisiin heimon...
"Puhuja pitää parempana, että kuulija keskeyttää kuin teeskentelee kuuntelevansa" Marshall B. Rosenberg
"Tarpeet voidaan kuvata yleisinhimillisinä, ne ovat kaikilla ihmisillä samat riippumatta sukupuolesta, kulttuurista, iästä tai poliittisesta taustasta"
Tutkimuksista tiedetään, että tarpeeton aivokuorma työssä heikentää työn tuloksellisuutta ja hyvinvointia. Töiden huono organisointi ja kiire puolestaan ovat yhteydessä stressioireisiin, virheisiin työssä, työuupumukseen ja sairauksiin.
Edellisessä blogikirjoituksessani Keskustelusta dialogiin 1/2 kirjoitin dialogin perusperiaatteista ja miksi työelämässä tarvitaan dialogia:
Olen viime aikoina miettinyt, miksi olen ollut pitkään kiinnostunut ja innostunut vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä työelämässä.
Työpaikan yhteisöllisyys on laaja käsite. Sitä voi lähestyä eri näkökulmista, kuten tunteista, vuorovaikutuksesta, johtamisesta, työntekijöistä, työn organisoinnista, työrooleista ja yhteistyöstä.
Ilmarisen julkaisemassa Uudistu tai katoa - mitkä ovat tulevaisuuden tärkeimmät työelämätaidot -artikkelissa kerrotaan, että suomalaisille työpaikoille kaivataan lisää keskustelukulttuuria ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Muiden kanssa keskustelua pidetään yhtenä parhaista tavoista ratkoa ongelmia.
Kuuntelen usein ajellessani Ylepuhetta, jossa kiinnostavia työelämään liittyviä ajankohtaisia ohjelmia. Ohjelmat kiinnostavat minua sekä työnohjaaja-työyhteisökehittäjä-yrittäjänä että vapaaehtoistyötä tekevänä.
Innostuin lukemaan Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven kirjoittaman
kirjan Aivot työssä takakannen kysymyksen perusteella: miten voisimme
työskennellä mielekkäämmin kivikautisilla aivoillamme modernissa työelämässä. Takakannessa myös luvattiin kertoa, miten voimme huolehtia aivoistamme ja kehittää työnteon käytäntöjä koko työyhteisön parhaaksi.
Jokaisella meillä on omat keinomme pärjätä kiireen ja ajan yhtälön kiemuroissa. Aloitan usein jonkin asian tekemisen ja huomaan tunnin tai parin päästä tehneeni kaikkea muuta mieleeni tullutta. Tiedän hyvin, että kannattaa keskittyä yhden asian tekemiseen kerrallaan. Kun onnistun tässä kiireen tunne vähenee ja aikaansaamisen tunne lisääntyy.
Eräs työnohjaukseni alkoi asiakkaan kertomuksella omista tuntemuksistaan: hänestä tuntui, että mieli sirpaloituu ja hajottaa asioita ja kaikki on sekasortoista.