Aivotyö - tasapainoilua työn kuormitusten ja voimavarojen välillä

Tutkimuksista tiedetään, että tarpeeton aivokuorma työssä heikentää työn tuloksellisuutta ja hyvinvointia. Töiden huono organisointi ja kiire puolestaan ovat yhteydessä stressioireisiin, virheisiin työssä, työuupumukseen ja sairauksiin. 

Työterveyslaitoksen tutkija Virpi Kalakoski kertoi toukokuussa Työpaikkojen työhyvinvointiverkoston webinaarissa kognitiivisen ergonomian olevan hyvin ajankohtainen teema. Nykyisessä työssä on alasta riippumatta valtavasti kognitiivisia vaatimuksia. Työn kognitiiviset vaatimukset tarkoittavat kaikkea sitä, mitä ihminen tekee tietoa käsitellessään: huomaamista, muistamista, päätöksentekoa, ongelmanratkaisua ja ajattelua. Työssä tarvitaan jatkuvaa uuden oppimista. Työn olosuhteet ovat myös muuttuneet: tietotulva, muistettavien asioiden suuri määrä, keskeytykset, melu, häly ja huomiokaapparit syövät kapasiteettiamme käsitellä tietoa ja työskennellä tiedon kanssa.

Huotilainen ja Saarikivi toteavat kirjassaan Aivot työssä (2018), että suurin osa suomalaisilla työpaikoilla koetusta uhasta ei ole fyysisen väkivallan uhkaa. Uhka on vaikeammin määriteltävissä olevaa, epämääräistä uhkaa henkisellä tasolla. On esimerkiksi liikaa töitä, paineita, negatiivista palautetta ja huono ilmapiiri. Ihminen kuitenkin käyttäytyy edelleen uhkaa kokiessaan sosiaalisesti samalla tavalla kun metsästäjä-keräilijä eli joutumalla taistele ja pakene -tilaan. Taistele ja pakene -tilassa koemme metsästäjä-keräilijä aivoillamme henkiset uhat fyysisen uhan kaltaisina: pulssi ja verenpaine nousevat, hengitys tihenee ja mielen toiminta muuttuu. Saatat tunnistaa tämän itsessäsi, kun olet stressaantunut ja väsynyt: näköala kapenee, ei pysty näkemään vaihtoehtoja, keskittyminen on vaikeaa, asioita unohtelee, tekee virheitä ja kiukkukäyrä nousee helpommin kuin tasapainoisemmassa tilassa.

Pärjäämme hyvin metsästäjä-keräilijän aivoillamme

Aivot työssä-kirjassa on esitelty monia keinoja, joiden avulla voimme pärjätä työn muodonmuutoksessa. Minulle lohduttavin sanoma on, että olemme pärjänneet ja pärjäämme edelleen hyvin päässämme olevilla metsästäjä-keräilijän aivojen kognitiivisilla taidoilla. Metsästäjä-keräilijän aikaan kehittyneet kognition ominaisuudet vaikuttavat edelleen siihen, miten teemme töitä ja millaiset asiat koemme erityisen kuormittaviksi tai innostaviksi sekä miten voimme innostua työssä.

Kalakosken mukaan sujuvan, tuottavan ja terveellisen työn saavuttamiseksi on ymmärrettävä ihmisen kognitiivista ergonomiaa: mikä on ihmisen lajityypillinen tiedonkäsittelyn tapa kykyineen ja rajoituksineen ja mitä vaatimuksia työ asettaa. Päätavoitteena on tehdä työstä ihmiselle sopivaa työkäytäntöjä, -välineitä ja -ympäristöä muokkaamalla. Ovatko olosuhteet sellaiset, että voimme lukea ja kirjoittaa tehokkaasti? Onko puhehälyä liikaa? Sujuuko useiden tietojärjestelmien käyttäminen, ovatko ne yhdenmukaisia? Onko rauhallisia työtiloja, joissa voi tehdä tarkkuutta ja huolellisuutta vaativaa työtä?

Minna Huotilainen kertoi Work goes happy 2017 seminaarissaan Tunne aivosi, että työelämä on muuttunut siten, että meillä ei ole enää aikaa luonnollisiin taukoihin, luppoaikaa. Tämä siirtää mielen paineet ja todelliset listat hoitamattomista töistä myös vapaa-aikaan. Päivittäisestä työstä puuttuu odottelu ja rauhoittelu. Nykyisen tietotyön uusi työelämätaito on liikkuminen U-käyrän tunnetiloissa taistele ja pakene -tilan, uni ja torkku -tilan sekä virtaus/flowtilan väillä. On tärkeä taito oppia tunnistamaan, millä kohdalla U-käyrällä on.

Mitkä ovat menetelmiä siirrellä itseään? 

Miten päästään virtaustilaan? 

Miten illalla pystytään rauhoittumaan ja päästään alaspäin U-käyrällä, kun kaikki työasiat vielä pyörivät mielessä?

On hyödyllistä oppia tunnistaman, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu ollessamme taistele ja pakene -tilassa, jossa emme ole parhaimmillamme ja josta olisi päästävä eroon kohti varjeltavaa virtaustilaa.

Hyvä kognitiivinen ergonomia

Hyvässä kognitiivisessa ergonomiassa halutaan kiinnittää huomiota siihen, ovatko työkäytännöt ja olosuhteet aivotyölle suotuisia: asiat on helppo huomata, on mahdollista ja helppoa keskittyä yhteen asiaan, häiriöt ja keskeytykset ovat hallinnassa, muistikuormaa on sopivasti ja mielessä pidettävien asioiden määrä on kohtuullinen, tietotulva on hallinnassa, tieto on jäsentynyttä ja löytyy, kirjoittaminen, kirjaaminen, luetun ymmärtäminen ja kommunikointi on sujuvaa ja toimivaa, ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa helpotetaan, oma osaaminen ja asiantuntemus on käytössä sekä uuden oppiminen on hyvin järjestetty ja sille on aikaa. 

Huotilaisen ja Saarikoski toteavat, että haluamme päästä henkisesti ja fyysisesti kuormittavasta taistele ja pakene -tilasta takaisin aivoille suotuisampaan virtaustilaan, jossa työt sujuvat, olemme parhaimmillamme ja keskitymme oikeaan asiaan. Virtaustilassa on tunne, että työn suorittamisen suhteen kaikki on kunnossa, pystymme keskittymään yhden asian tekemiseen kunnolla ja asian loppuun saattaminen on pääasia. Huotilaisen ja Saarikiven mukaan tämä vaatii työyhteisön työilmapiirin muuttumista: työntekijällä tulee olla hallinnan tunne omasta työstään, kokemus siitä, että hän voi tehdä tärkeimmät päätökset itse ja että hänen arvostelukykyynsä luotetaan. 

Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kuormittavat vaatimukset toimivat usein voimavaroina silloin, kun työ mahdollistaa luovan ajattelun, ideoinnin ja innovoinnin, tiimi- tai ryhmätyön, uusien ratkaisujen löytämistä, osaamisen päivittämistäja uusien työtapojen oppimista. Kalakoski kehottaa työpaikkoja miettimään, miten aivotyö voisi olla tuottavaa, tuloksellista ja sujuvaa ja miten ihmiset voisivat työssään hyvin ja mitä näille asioille voi tehdä.