Kuuluuko rakkaudentunne töihin?

Olen tällä viikolla törmännyt kahdesti ajatukseen rakkaudesta osana työelämää. Ensimmäinen tapahtui keskiviikkona Empatia työssä-webinaarissa ja toinen tänä aamulla lukiessani Sanna Fäldtin (2023) kirjaa Sydämellä TÖISSÄ – Rakenna hyviä työelämäsuhteita. Empatia työssä-webinaarissa Jukka Saksi alusti keskustelukulttuurista ja kertoi, että muutamassa kunnassa Suomessa on valittu yhdeksi arvoista rakkaus. Fäldt puolestaan kertoo kirjansa esipuheessa yllättyneensä, kun Whole Foods Marketin perustaja ja silloinen toimitusjohtaja John Mackey sanoi puheenvuorossaan Nordic Business Forumissa: "It's time to bring love out of the closet at work" (On aika ottaa rakkaus kaapista töissä).

Rakkaus luonteenvahvuutena

Mietin webinaarissa, että rakkaus on yksi inhimillisyyden hyveeseen kuuluvista luonteenvahvuuksista, joiden jäsennys ja luokittelu on positiivisen psykologian teorioiden keskiössä. Joillakin johtajilla rakkaus on yksi ydinluonteenvahvuuksista, mikä voi ensin olla hämmentävää. Sanna Wenström (2020) toteaa kirjassaan Positiivinen johtaminen - Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla, että rakkauden luonteenvahvuus sopii myös työyhteisöön ja on suuri vahvuus johtajalle. Jos rakkaus on ihmisen ydinvahvuutena, näyttäytyy se rakkaudellisessa tavassa kohdata ja palvella muita ihmisiä. Tällöin voidaan sanoa, että ihminen tekee työtään rakkaudella.

Positiivinen organisaatio rakentuu välittäville ja myönteisille ihmissuhteille. Se ilmenee aitona kohtaamisena ja kiinnostuksena toista ihmistä kohtaan. Työpaikalla rakkauden luonteenvahvuus näyttäytyy lämpimässä ja välittävässä tavassa kohdata työkavereita ja asiakkaita. Se on kykyä rakastaa ja tulla rakastetuksi, joka on ihmisen perustarve ja jolla on ratkaisevan tärkeä merkitys ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille läpi elämänkaaren.

Hermosto sydämellisen kohtaamisen ytimessä

Fäldt (2023) kannustaa tutkimaan autonomisen hermoston toimintaa ymmärtääksemme kohtaamisten biologiaa – ja rakkauden merkitystä työpaikoilla: mitä meissä tapahtuu hermostollisella tasolla, kun olemme yhteydessä toisiin. Sympaattinen hermostomme aktivoituu, kun valpastumme tai koemme olomme uhatuksi. Kohtaamisessa uhkatilanne voi olla vaikkapa toisen ihmisen kiukkuisesti antama palaute ja kohonnut äänenpaino. Kun uhka lievenee, keho alkaa palautua käynnistämällä rauhoittavan, parasympaattisen hermoston. Parasympaattisen hermoston tärkeä osa nimeltä vagushermo määrää kehon rentoutumaan stressin jälkeen.

Tieteessä esitellyn uuden ja paljon väitellynkin niin kutsutun polyvagaalisen teorian mukaan ihmisen vagushermo toimii kunnolla pääosin sosiaalisen liittymisen tilassa. Tällaisessa tilassa ihminen pystyy palautumaan. Tällöin ihminen on ystävällinen, yhteistyöaltis, pystyy antamaan muille tukea ja olemaan rakastava. Polyvagaalinen järjestelmä meillä on ilmeisesti siksi, että hakeutuisimme toisten ihmisten lähelle ja sitä kautta voisimme saada aikaan yhdessä enemmän kuin yksin. 

Kun tunnemme olomme turvalliseksi, vagushermosto auttaa siinä, että kehoon virtaa rauhoittavia ja tyynnyttäviä, yhteyttä lisääviä hormoneja kuten oksitosiinia, serotiinia ja dopamiinia. Oksitosiini, rakkaus- ja huolenpitohormoni, vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja liittää meitä yhteen, kun teemme yhdessä toisten kanssa jotain mukavaa. Rakkaus kuuluu Fäldtin mukaan myös työpaikoille.

Turvalliset keskustelutilanteet

Kun ymmärrämme omaa puolustusjärjestelmäämme ja sitä, että parhaat mahdolliset vuorovaikutustilanteet ovat sellaisia, joissa kaikilla keskustelijoilla on turvallinen olo ja hyvä olla yhdessä, voimme tietoisesti pyrkiä luomaan keskusteluista tällaisia. Tällöin jokaisen keskustelijan olisi varottava tuomasta keskusteluun elementtejä, jotka käynnistävät toisilla osallistujilla sympaattisen prosessin. Fäldt listaa seuraavat asiat, jotka ainakin vaikuttavat tähän:

• Keskustelun motiivi: olemmeko täällä etsimässä virheitä tai syyllisiä vai ymmärtämässä ja kehittämässä uusia mahdollisuuksia.
• Keskustelun sävy: syyttävä, alistava ja tuohtunut vai kiinnostunut, avoin ja innostava.
• Keskustelun vire: passiivinen ja pessimistinen vai energinen ja optimistinen.
• Keskustelijoiden mielentila ja palautuminen: univaje, liian paineistettu työ- tai elämäntilanne, ärtymys tai muu hankala käsittelemätön tunne vaiko riittävä palautuminen, sopiva työkuorma, rauhallisuus ja tunteiden hallinta.
• Keskustelijoiden asenne: asettuminen poikkiteloin tai vahva oman asian ajaminen kuuntelematta muita vai läsnäoleva kuuntelija, joka kysyy kysymyksiä ja haluaa oppia muilta ja ymmärtää heitä.
• Keskustelun aitous: esittääkö joku jotakin roolia ja pyrkii saamaan sitä kautta muut puolelleen vai ovatko keskustelijat aitoja itsejään, aidoin motiivein ja kaikkine tunteineen.

Lähteet:

Fäldt, Sanna. Sydämellä TÖISSÄ - Rakenna hyviä työelämäsuhteita. 2023.

Wenström, Sanna. Positiivinen johtaminen - Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. 2020.