Miksi oman temperamentin tunteminen on tärkeää?

25.05.2021

Olen viime aikoina alkanut tutustua temperamenttiin työelämässä ja omaan temperamenttiini Voimakehä-valmentaja ja -mentoriopintojeni kannustamana. Jostain syystä nämä asiat ovat tuntuneet vaikeilta omaksua. Sitä joidenkin asioiden oppiminen minulle alussa on, jolloin kaikki tuntuu sekavalta ja jossain vaiheessa jokin vaan loksahtaa paikalleen. Näin minulle kävi 4. luokalla englantia opetellessakin. En millään tajunnut, miksi pitää kysyä What DO you do eikä riitä What you do. Kunnes jokin napsahti ja tajusin asian. 

Oman temperamentin tunteminen antaa ihmiselle välineitä stressin hallintaan 

Miksi temperamentti kiinnostaa minua muutenkin kuin opintojeni takia? Liisa Keltikangas-Järvinen (2016) toteaa kirjassaan "Hyvät tyypit" - temperamentti ja työelämä, että oman temperamentin tunteminen antaa ihmiselle välineitä stressin hallintaan. Hänen mielestään siinä saattaa piillä ihmisen oman elämän kannalta temperamentin tärkein merkitys: suuri osa temperamentista kietoutuu lopulta stressin ja sitä kautta ihmisen psyykkisen ja somaattisen hyvinvoinnin ympärille.

Minna Oulasmaa ja Mika Pesonen (2020) pitävät temperamenttiälyä keskeisenä osana itsetuntemusta. Kun tuntee itsensä pystyy tekemään omannäköisiä ja tyytyväisyyttä lisääviä valintoja eri rooleissaan. Olemme erilaisia palautumis- ja latautumistavaltamme sekä vuorovaikutustyyliltämme. Toinen virkistyy vuorovaikutuksessa ihmisten parissa ja toinen elpyy saadessaan olla hiljaa vain ajatukset seuranaan. Itsetuntemus auttaa tunnistamaan itselle sopivan toiminta- ja latautumistyylin. He ovat laatineet itsetuntemusta lisäävän paljastavan suhdekolmion, jonka avulla voi ymmärtää itseään ja muita. Kuvailen paljastavaa suhdekolmiota tarkemmin tämän artikkelin viimeisessä luvussa.

Temperamentti ja stressin kehitys

Kun yhteensopimattomuus temperamentin ja ympäristön odotusten välillä on riittävän korkea, se tarkoittaa stressiä. Mikä tahansa temperamenttipiirre voi toimia stressin lähteenä silloin, kun ristiriita ympäristön odotusten ja synnynnäisen temperamentin välillä on riittävän voimakas. Ihminen kokee tällöin olevansa koko ajan väärässä paikassa tai olevansa jotenkin vääränlainen. Hyvin elämyshakuiselle ihmiselle monotoninen, virikkeetön ympäristö on stressin lähde. Hyvin sensitiiviselle lapselle päiväkodin normaali melu tuottaa stressiä. Kyse ei ole stressaavasta ympäristöstä, vaan temperamentin ja ympäristän huonosta yhteensopivuudesta.

On olemassa tietty synnynnäinen temperamenttipiirre, joka tekee ihmisen stressialttiiksi tilanteessa kuin tilanteessa. Stressin herääminen ei tarvitse erityisiä olosuhteita vaan se syntyy pienestäkin arjen kuormituksesta. Stressiherkkyys liittyy sellaiseen temperamenttipiirteeseen kuin harmin välttäminen (Cloningerin teoria). Thomasin teoriassa stressiherkkyys on nimeltään reaktiivisuus ja Bussin teoriassa korkea emotionaalisuus eli taipumus joutua herkästi pois tolaltaan. Erityisen herkästi stressi syntyy näille ominaisuuksille relevanteissa tilanteissa. Harmin välttäjä kuormittuu, kun arkeen kertyy tavanomaista enemmän huolenaiheita. Kun reaktiivisuus tai emotionaalisuus on korkea, kestokykyä koettelevat kaikki voimakkaille emootioille altistavat tilanteet.

Temperamentti vaikuttaa siis siihen, millainen ärsyke herättää stressin ja millaiset tilanteet ihminen kokee stressaaviksi. Jatkuva sosiaalisten suhteiden ylläpito on kuormitus ja jopa stressi ihmiselle, joka mieluummin istuisi kirjan kanssa saunan kuistilla luonnon hiljaisuudessa. Tapahtumakylläinen värikäs viikko saa elämyshakuisen täyteen energiaa, mutta matalan sopeutumisen, korkean varautuneisuuden tai korkean sensitiivisyyden ihmiset uupumaan. Ihmisen työ voi olla rakennettu niin, että se pitää jatkuvaa pientä stressiä, vaikkei itse työ sitä aiheuta.

Temperamentti vaikuttaa myös siihen, miten voimakas ärsykkeen tulee olla, ennen kuin se koetaan stressiksi. Matala joustavuus altistaa kokemaan muutokset stressiksi. Siinä missä toinen kestää organisaatiomuutosten koko talven jatkuvan tempoilun, toiselle riittää stressin lähteeksi yksi muutos. Siinä missä korkean sensitiivisyyden omaavalle henkilölle ilmastointilaitteen viikosta toiseen jatkuva hurina alkaa olla stressi, matalan sensitiivisyyden omaava ihminen ihmettelee, miten toinen jaksaa aina valittaa.

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti ihminen kokee stressin. Toiselle stressi tarkoittaa vain työpäivän jatkuvaa epämiellyttävää oloa, jonka hän saa vapaa-aikana väistymään ajattelemalla muita asioita. Toiselle stressi on pysyvä pahanolon tila, joka vähitellen kroonistuu ja hallitsee koko hänen elämäänsä ja johtaa vähitellen sairastumiseen.

Synnynnäisen stressiherkkyyden sekä temperamentin ja ympäristön huonon yhteensopivuuden lisäksi ihmisen luonteenomainen vireystilan taso vaikuttaa sekä siihen, miten paljon ulkoisia virikkeitä ihminen tarvitsee tai kestää, että siihen, miten hän kokee ulkoiset ärsykkeet. Ihmisen vireystila voi olla poikkeuksellisesti tai ohimenevästi tilanteen vaatimuksiin nähden liian korkea tai liian matala. Ihminen voi olla liian jännittynyt tai kiihtynyt eikä sen takia selviä tilanteesta, joka sinänsä ei ole mitenkään poikkeava. Kun ihmisen vireystila nousee liian korkeaksi, hänellä on hyvin vähän kykyä sietää tilanteita, joiden intensiteetti on korkea eli sietää mitään ongelmia.

Jos ihmisen vireystila on liian matala, ei hän kykene virittäytymään tarpeeksi tilanteen vaatimuksiin nähden. Jos ihmisen tavoitteet ovat korkealla, mutta vireystila niihin nähden on liian matala, ei hän saa itsestään irti toivomaansa suoritusta ja palaa loppuun työelämässä. Tätä yleensä edeltää liian korkea, suoritusta haittaava, vireystila, joka enteilee jo väsymystä. Saadakseen tavoitteet ja suorituksen tasapainoon ihminen työskentelee entistä enemmän, kunnes uupuu. Vireystilan laskiessa vähentyy hänen sietokykynsä kaikkia sellaisia asioita kohtaan, joiden intensiteetti on matala. Ne eivät ole kiinnostavia, kuten työpaikan kokemukset, joissa käsitellään pelkkiä rutiiniasioita.

Temperamentti säätelee myös stressiin liittyvää mielialaa. Tiettyihin temperamenttipiirteisiin, kuten neuroottisuuteen, harmin välttämiseen ja emotionaaliseen reaktiivisuuteen, liittyy taipumus negatiivisiin emootioihin. Nämä temperamenttipiirteet vahvistavat stressiin sinänsä liittyviä negatiivisiä emootioita. Toisin sanoen joillakin ihmisillä on temperamenttinsa takia taipumus kokea enemmän negatiivisia emootioita kuin toisenlaisen temperamentin omaavilla ihmisillä. Kerron seuraavaksi temperamenttipiirteistä käyttäytymistyyleinä ymmärtääksemme itseämme ja toisiamme paremmin. Sen jälkeen palaan temperamenttiin ja stressin käsittelyyn sekä oman stressin hallintaan unohtamatta alussa mainittua paljastavaa suhdekolmiota.

Temperamentti käyttäytymistyylinä

Temperamentin kuvaaminen käyttäytymisen tyylinä arjen elämässä on Keltikangas-Järvisen mielestä kaikkein havainnollisin tapata kuvata temperamentin näkymistä. Temperamentti koostuu joukosta taipumuksia, jotka altistavat ihmisen kokemaan sekä ulkoisen ympäristön että omat sisäiset asiat hänelle tyypillisellä, yksilöllisellä tavalla tai reagoimaan ja toimimaan hänelle luonteenomaisella tyylillä. Temperamentista kehittyy kasvatuksen, kokemusten ja perittyjen valmiuksien kautta ihmisen persoonallisuus. Temperamentti antaa pohjan persoonallisuudelle mutta ei muutu persoonallisuudeksi, sillä temperamenttipiirteet ovat hyvin pysyviä ja osaksi perinnöllisiä. Kasvatus ja ympäristö vaikuttavat niiden ilmaisuun. Temperamentti varmistaa sen, että samoilla tapahtumilla ei koskaan ole ihmisille sama merkitys, koska kaksi ihmistä ei koskaan koe samaa tapahtumaa samalla tavalla.

Temperamentti, persoonallisuus ja käytös ovat eri asioita. Persoonallisuuteen kuuluu sellaisia ominaisuuksia kuin ihmisen minäkuva, itsearvostus, motivaatiorakenne, tavoitteet, arvot ja eettiset normit. Keltikangas-Järvinen kehottaa hahmottamaan temperamentin, persoonallisuuden ja käytöksen keskinäistä suhdetta kuvittelemalla ihminen kolmikerroksiseksi taloksi, jonka kerrokset toimivat hyvin itsenäisesti:

  • Temperamentti on pohjakerros. Sinne on varastoitu erilaista rakennusmateriaalia, jonka perusteella ei vielä voi sanoa, millainen rakennuksesta tulee, mutta tietyt reunaehdot voidaan jo nähdä. Jos varastossa on pelkkää puutavaraa, ei odotettavissa ole kivitalo. Temperamenttia kutsutaan persoonallisuuden raakamateriaaliksi, jonka perusteella voi rajallisesti ennustaa persoonallisuuden kehittymistä.
  • Tavoitteet asetetaan, päätökset ja ratkaisut tehdään asuinkerroksessa, joka on persoonallisuus.
  • Ylimmän kerroksen muodostaa käytös. Siellä toteutuvat lopulta edellisessä kerroksessa tehdyt ratkaisut ja päätökset, jotka muuttuvat toiminnaksi. Ylin kerros myös näkyy kauimmas ulospäin.

Temperamenttipiirteistä tietoiseksi tuleminen auttaa meitä kehittämään ajattelu- ja toimintatapojamme tarkoituksenmukaisella tavalla. Wenströmin ja Paason kehittämässä Voimakehäajattelussa temperamentti sijoittuu luontaiset kyvykkyydet osa-alueelle ja nähdään tilannesidonnaisena vahvuutena. Esimerkiksi temperamenttipiirre aktiivisuus voi olla vahvuus nopeatempoisuutta ja suurpiirteisyyttä vaativassa työssä, mutta ei tarkkuutta ja huolellisuutta vaativassa tehtävässä. Luontaisen kyvykkyyden osa-alueet (sisältää myös luontaiset ajattelutaipumukset ja lahjakkuudet) auttavat pohtimaan, missä työtehtävissä, tilanteissa ja työymäristöissä kukin voisi olla parhaimmillaan.  Voimakehäajattelun eli  laaja-alaisen vahvuusajattelun ja -teorian mukaan myös muut vahvuudet (luonteenvahvuudet, taidot ja osaaminen, kiinnostukset, arvot ja resurssit) ovat avainasemassa tässä kehittymisessä. Esimerkiksi harkitsevaisuuden luonteenvahvuuden tietoinen käyttö auttaa tunteiden säätelyssä tasapainottamaan luontaisesti räiskähtelevää temperamenttia. Toiveikkuuden luonteenvahvuus puolestaan auttaa muutokseen sopeutumisessa. (Wenström 2020)

Yksi tunnetuimmista ja kattavimmista temperamenttiteorioista on Alexander Thomasin ja Stella Chessin teoria, joka käsittää yhdeksän temperamenttipiirrettä. Keltikangas-Järvinen kertoo, että he määrittelivät temperamentin vastauksena kysymykseen, kuinka ihminen tekee sen mitä hän tekee, mutta ei vastauksena siihen, mitä ihminen tekee ja miksi. Temperamentti on heidän mukaansa tärkeä erottaa motivaatiosta, kyvyistä tai persoonallisuudesta. Temperamentti kertoo, millä vauhdilla ihminen saapuu huoneeseen, miten äänekkäästi se tapahtuu tai miten nopeasti hän tarttuu pöydällä oleviin papereihin, mutta se ei kerro miksi ihminen tulee huoneeseen, ei kerro mitään hänen tavoitteistaan tai päämääristään eikä hänen osaamisestaan tai työnsä lopputuloksesta. 

Keltikangas-Järvinen on esitellyt yhdeksän temperamenttipiirrettä työelämän näkökulmasta jo mainitussa kirjassaan "Hyvät tyypit" - temperamentti ja työelämä. Kuvaan näitä temperamenttipiirteitä Keltikangas-Järvisen ja Wenströmin kirjojen pohjalta. Muistetaan kuitenkin, että kuvaukset ovat "janan" ääripäitä, joille me kaikki sijoitumme yksilöllisesti.

1. Aktiivisuus

Aktiivisuus kuvaa yksilöllistä toimintatyyliä: sitä energian määrää, jota ihminen käyttää toimintaansa, ja kuinka touhukas hän on. Ihmisen aktiivisuus on ensimmäinen viesti ulkomaailmalle hänen persoonastaan. Aktiivisuus näkyy kaikessa hänen toiminnassaan: miten hän  puhuu ja liikkuu.  

Jos ihmisen aktiivisuus on korkea, hän käyttää kaikkeen paljon energiaa. Korkeaan aktiivisuuteen liittyy motorinen vilkkaus ja suurpiirteisyys. Korkean aktiivisuuden omaava henkilö  tartuu voimalla esineisiin ja vauhdilla asioihin. Hän syö, kävelee ja puhuu nopeasti sekä tarttuu asioihin ensimmäisenä. Korkea aktiivisuus voi näyttäytyä aikaansaamisena, touhukkuutena ja nopeatempoisuutena, mutta se ei kerro henkilön osaamisesta tai työn laadusta.

Voima ja vauhti esiintyvät usein rinnakkain aktiivisen ihmisen käytöksessä, mutta eivät välttämättä. Ihminen voi olla nopea muttei äänekäs tai äänekäs muttei nopea. Voima ja vauhti voivat myös rajoittua tiettyihin asioihin. Ihminen voi kävellä vauhdikkaasti ja paiskata oven pontevasti kiinni mutta puhua tai syödä hitaasti ja rauhallisesti. Kyse on myös oppimisesta: joissakin asioissa ihminen voi ilmaista aktiivisuutensa vapaasti, joissakin sitä säätelevät käytösnormit. 

Matalaa aktiivisuuttaa kuvaavat rauhallisuus ja harkitsevaisuus. Ihminen tekee kaiken rauhallisesti ja hidastempoisesti. Hän tulee paikalle huomaamatta, hänen tuloaan ei voi kuulla kaukaa käytävästä, eikä hän tartu asioihin ensimmäisenä. Henkilö, jolla aktiivisuus on matalampi, tekee asioita rauhallisemmin ja hitaammin, mutta yleensä myös huolellisesti. 

2. Rytmisyys

Rytmisyys tarkoittaa sekä biologisten toimintojen rytmiä, kuten ilta- ja aamu-unisuutta, toimintojen säännöllisyyttä  että yleistä järjestelmällisyyttä. Rytmisyys määrää, mihin vuorokauden aikaan ihminen on tehokkaimmillaan. Joillekin yhteiskunnan aikataulun mukaan toiminen on luontevaaa ja jotkut voivat harjaantua siihen pakon edessä, mutta kokonaan rytmiään ei voi muuttaa. Temperamenttitutkimus on auttanut ymmärtämään, miksi vuorotyö on toisille suuri fyysinen rasite ja toisille helppoa. 

Korkeaan rytmisyyteen liittyy tarve säännöllisyydelle työssä ja elämässä. Jos ihmisen rytmisyys on korkea, hänen sisäinen kellonsa on tarkka, jopa joustamaton, ja biologiset toimintansa säännöllisiä. Hän tarvitsee lounaan juuri määräaikaan, koska muuten hän hermostuu ja saa päänsäryn. 

Aikuisella korkea rytmisyys tarkoittaa biologisten toimintojen säännönmukaisuuden  lisäksi myös järjestelmällisyyttä kaikessa elämässä. Asioille on aikansa ja esineille paikkansa. Järjestys tarkoittaa elämän hallintaa. Rytmisesti korkean ihmisen ajatuksetkin ovat järjestyksessä, ja häntä ärsyttää ihmisten hyppelehtiminen asiasta toiseen hänen puhuessaan. Säännönmukaisuus tekee hänen toimistaan ennustettavia. Hänen arkensa on organisoitu selkeillä rutiineilla ja säännöillä. Jos biologisten rytmien säännöllisyys esim. kellontarkkuus toiminnoissa rajoittaa ihmisen elämää, järjestelmällisyys puolestaan jäsentää sitä. Kyse on yhdestä ja samasta piirteestä, joka kaikkien temperamenttipiirteiden mukaan voi olla sekä hyöty että haitta.

Matala rytmisyys tarkoittaa joustavuutta biologisten toimintojen säännöllisyydessä ja järjestelmällisyydessä. Matalan rytmisyyden omaavan henkilön sisäinen kello ei kerro, milloin syödä tai nukkua. Jos työt sitä vaatii hän voi hyvin jättää muutamana yönä unet pariin tuntiin ja nukkua sen jälkeen enemmän. Hänen arkensa ei ole järjestelmällistä, niihin ei sisälly rutiineja eikä hänellä ole orjuuttavia tapoja. Matalaan rytmisyyteen kuuluva joustavuus usein kuitenkin helpottaa elämää, jos elämässä säilyy edes jonkinlainen järjestys. 

Korkean ja matalan rytmisyyden omaavat ihmiset ymmärtävät huonosti toisiaan.  Korkean rytmisyyden omaavan mielestä järjestelmällisyys on vain viitsimistä eikä hän voi ymmärtää ihmistä, joka haluaa pitää huoneensa epäjärjestyksessä, ei viitsi tehdä kunnollisia suunnitelmia päivälle, ryntää joka paikkaan viime tipassa eikä edes yritä saada arkeaan järjestykseen. Matalan rymisyyden omaavan mielestä ihminen, jolla on joka asialle säännöt ja jonka päivä on organisoitu ja suunniteltu ja ajatuksetkin oikeassa lokerossa, on tylsä, pahimmillaan kestämätön. Matalan rytmisyyden ihmistä ahdistaa pelkkä ajatus viimeiseen saakka ohjelmoidusta elämästä, jossa mitään ei tehdä spontaanisti.

Korkeaa rytmisyyttä pidetään työelämässä usein vastuuntuntona ja tehokkuutena. Jokin yhteys näillä asioilla saattaa olla: usein työteho paranee, kun paperit ovat järjestyksessä ja löytyvät tarvittaessa. Rytmisyys on kuitenkin vain toimintatapa. Työhuoneen siisteys ei korreloi ihmisen vastuuntuntoon, eikä hänen rutiineistaan voi päätellä mitään hänen velvollisuudentunnostaan. Matala rytmisyys ei tarkoita matalaa elämänhallintaa; se tarkoittaa vain rutiinien ja järjestelmällisyyden puutetta. Ihmisen huone voi olla kaaoksessa, mutta hän hallitsee työnsä erinomaisesti ja vastuullisesti. On myös erinomaisia järjestyksenpitäjiä, joiden suunnitelmallisuus ei ulotu omaa huonetta pidemmälle.  Myöhästelykään ei osoita, ettei ihminen hoida hommiaan, ainoastaan epäkohteliasuutta, eikä sitä kuten mitään käytöstä voi puolustella temperamentilla. 

3. Lähestyminen ja vetäytyminen

Lähestyminen ja vetäytyminen tarkoittavat ensireaktiota uusissa ja odottamattomissa tilanteissa; lähestyykö ihminen aktiivisesti tilannetta vai pyrkiikö hän välttämään sitä. Kyseessä on spontaani reaktio, jota ihminen ei pysty harjaantumalla muuttamaan. Hän pystyy kyllä vaikuttamaan omaan käytökseensä eli siihen, miten pitkälle hän antaa salpaantumisen ulottua. Ihmisen omassa vallassa on päättää, antaako hän temperamentin määrätä käytöksensä ja jättäytyy kaikesta sivuun vai päättääkö hän tietoisesti opetella toimimaan vastoin ensimmäistä tunnetta. 

Taipumus lähestyä tai vetäytyä ilmenee yhtä aikaa sekä emootioina että motorisena toimintana. Kun ihmisellä on voimakas lähestymistaipimus suuntaa hän innokkaasti uusiin tilanteisiin ja haasteisiin, ja ne herättävät hänessä kiinnostusta ja  myönteisiä tunteita kuten ihastusta ja positiivista jännitystä. Vetäytyminen sen sijaan tarkoittaa, että ihminen ensireaktionaan perääntyy, kokee kielteisiä emootiota, epämielyttävää oloa ja jopa pelkoa, ja harkitsee ja tarkkailee ennen uusiin asioihin tarttumista. 

Taipumus lähestyä uusia asioita tai vetäytyä yllättävissä tilanteissa muutama askel taaksepäin on mukana ihmisen kaikessa toiminnassa. Se vaikuttaa siihen, miten nopeasti hän ottaa käyttöön uuden koneen tai kokeilee ulkomailla uusia asioita vai haluaako hän pysyä siinä mikä on tuttua. Piirteen merkitystä ei saa liioitella. Kyse on ensimmäisestä reaktiosta,  ei kaikkeen vaikuttavasta pysyvästä käyttäytymisestä. Lähestyjä ja välttäjä toimivat työelämässä samalla tavalla, lähestyjä lähestyy mielellään uusia asioita ja välttäjä nihkeämmin. Työteholle tälläkään ei ole merkitystä, se vain kertoo, miksi ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin. 

4. Sopeutuvuus

Sopeutuvuus tai joustavuus kuvaa ihmisen toimintaa edellä kerrotun spontaanin ensireaktion jälkeen. Se tarkoittaa, miten helposti ihminen kykenee muuttamaan käytöstään toivottuun suuntaan, miten helposti hän joustaa, kun tilanne sitä vaatii, tai miten kauan aikaa muutokset häneltä vaativat. 

Kun sopeutuminen on korkeaa, ihminen mukautuu helposti ja joustaa erilaisissa eteen tulevissa tilanteissa. Hänelle sopii kaikki. Suunnitelmat saavat vaihtua moneen kertaan, yllätykset eivät vaikuta hänen työpäiväänsä ja hän on nopeasti valmis muutokseen. Tästä seuraa, ettei hänen mielipiteitään työpaikoilla pahemmin kysellä, koska hänellä ei odoteta olevan henkilökohtaisia toiveita. Hänen odoetaan menevän virran mukana. 

Kun sopeutuminen on matalaa, ovat kaikki muutokset ihmiselle vaikeita, olivatpa ne kuinka mukavia tahansa. Hidas sopeutuja pyrkii lykkäämään ja viivyttämään muutosta. Hän tarvitsee hieman muita enemmän aikaa tottuakseen muutokseen ja häntä pitää varoittaa muutoksista ajoissa. Ihminen, jonka sopeutuminen on matala, tarvitsee ympärilleen pysyvyyttä, jota ohjaavat säännöt ja selkeät struktuurit. Hänellä ei ole tarvetta vaihteluun, eikä hän kyllästy, vaikka työpäivät toistuvat samanlaisina. Samoina toistuvat asiat tuovat turvallisuudentunnetta ja siksi hän pitää rutiineista. Matala sopeutuja vaatii oman persoonallisen tilansa. Hän ei pidä siitä, että joku tulee fyysisesti tai emotionaalisesti hänen reviirilleen. Hän oppii halaamaan tervehdittäessä, kun ympäristö sitä odottaa, mutta kokee sen epämukavaksi.

Nämä kaksi piirrettä lähestyminen tai vetäytyminen sekä sopeutuminen merkitsevät tietynlaisia lähtöasetuksia ihmisen suhtautumiselle muutoksiin. Toiselle vaihtelu ja uudistukset tuovat toivottua virikettä ja vaihtelua, kun taas toiselle nopeat muutokset ja vaihtuvat tilanteet ovat hyvinvointiriski. Matala joustavuus tuottaa ongelmia ihmiselle itselleen, ei niinkään työpaikalle. Matalan joustavuuden aiheuttamissa viiveissä ei puhuta viikkojen tai kuukausien hidasteista, joten tälläkään piirteellä ei ole merkitystä työteholle. Matalan joustavuuden ihminen vain tarvitsee jokaiseen uuteen asiaan hieman enemmän aikaa. Jatkuva sopeutumisen vaatimus tuottaa kuitenkin hänelle itselleen stressin.

5. Responsiivisuuskynnys

Responsiivisuuskynnys tarkoittaa sitä, miten voimakas ärsyke (emotionaalinen tai sensorinen) tarvitaan herättämään reaktio. Emotionaalinen kynnys tarkoittaa sitä, mitä tarvitaan ilon tai onnellisuuden tunteen heräämiseen: tarvitaanko äärikokemuksia vai riittävätkö arjen tapahtumat ja miten pienestä asiasta syntyy huoli. 

Jos emotionaalinen kynnys on korkea, pienet asiat eivät järkytä ihmistä eikä häntä saa helposti tolaltaan, mutta mikään tavallinen ei riitä tuomaan onnea ja iloa. Jos kynnys taas on matala, ihminen reagoi nopeasti tunteellisesti (myönteisesti tai kielteisesti) sosiaalisissa tilanteissa ja  löytää iloa pienistä asioita. 

Sensorinen kynnys tarkoittaa ihmisen herkkyyttä äänille, lämmönvaihteluille, mauille ja tekstiilien pehmeydelle. Matala kynnys voi tarkoittaa, miten paljon esimerkiksi melu tai karhea tekstiili häiritsee. Tai jos ihminen ei voi nukahtaa muuten kuin aivan pimeässä ja herää, kun huone muuttuu pimeästä hämäräksi. Kynnys on korkea, jos ihminen ei kiinnitä huomiota siihen, miltä tekstiilit tuntuvat päällä tai onko hänen huoneensa lämmin vai viileä. 

6. Reaktioiden intensiivisyys

Intensiivisyys tarkoittaa voimaa, jolla ihminen ilmaisee tunteitaan ja mielialojaan. Puhutaan energiamäärästä, jonka ihminen käyttää tunteiden ilmaisuun. Jos intensiivisyys on korkea, ihminen ilmaisee tunteensa voimakkaasti ja mielialansa äänekkäästi. Ihmisen elämä on aina yhtä draamaa. Jos intensiivisyys on matala, tunneilmaisut ovat tyyniä, hiljaisia, tasaisia ja kontrolloituja. Ihmisellä on vaikeaa, jos elinympäristö on aivan vieras hänen temperamentilleen, jos hän kokee olevansa koko ajan outo, kun ei pysty "hillittemään itseään" (eteläpohjalaisen tärkeimpiä elämänohjeita) tai on väsynyt kuuntelemaan muiden ihmisten jatkuvaa tunteiden vellontaa.

7. Mielialan laatu

Mielialan laatu kertoo, onko ihmisen tunnesävy ja mieliala pääasiassa postiivinen vai negatiivinen. Onko ihmisen perusasenne elämään optimisteinen vai pessimistinen? Positiivisen psykologian soveltamisen yhteydessä on tärkeä muistaa, että toisille myönteisten tunteiden kokeminen on luonteenomaisempaa kuin toisille. 

Kolme edellä mainittua piirrettä, responsiivisuuskynnys, reaktioiden intensiivisyys ja mielialan laatu vaikuttavat ihmisten tunteiden kokemiseen ja ilmaisuun. Näitä tunneilmaisun luontaisia tapoja tunnistamalla voimme kehittää omia tunnetaitojamme siten, että pystymme toimimaan erilaisissa tilanteissa tarkoituksenmukaisella ja myönteisellä tavalla.

8. Häirittävyys

Häirittävyys viittaa keskittymiskykyyn: miten helposti ihmisen huomio kääntyy pois siitä, mitä hän on tekemässä, tai miten voimakkaita ulkopuolisia ärsykkeitä tarvitaan muuttamaan tai keskeyttämään se, mitä on tekemässä. 

Korkea häirittävyys tarkoittaa, että keskittyminen kääntyy helposti pois käsillä olevasta tehtävästä. Korkea häirittävyys haittaa keskittymistä, mutta tekee ihmisestä hyvän havainnoitsijan. Hän havaitsee kaikki yksityiskohdat ja muutokset ympäristössään, ja hänellä tuntuu olevan enemmän aisteja kuin muilla ihmisillä. Meluisa tai liian virikkeinen ympäristö tekee työskentelyn tällaiselle ihmiselle hyvin vaikeaksi. 

Matala häirittävyys tarkoittaa, että keskittyminen on niin syvää, että ympäristön huomioiminen unohtuu. Hän pystyy sulkemaan kaiken muun ulkopuolelleen. Matala häirittävyys eli hyvä keskittymiskyky ja sinnikkyys eivät ole sama asia. Sinnikäs ihminen voi keskeyttää työnsä ja palata takaisin siihen. Matala häirittävyys synnyttää äärimmäisen keskittymisen, mutta jos se keskeytyy, ei hän kykene palaamaan takaisin työhönsä yhtä helposti kuin sinnikäs ihminen. 

Sekä korkea että matala häirittävyys voivat olla tilanteesta ja työtehtävästä riippuen vahvuuksia. Täydellinen keskittyminen voi olla tärkeää toimistotyössä, kun taas asiakaspalvelussa korostuu ympäristön tapahtumien valpas havainnointi. Hyvää keskittymiskykyä pidetään hyvä asiana. Sitä kutsutaan silti myös tunnelinäöksi; keskittyessään yhteen asiaan tai kiinnittäessään huomiota yhteen näkökulmaan ihmisen on vaikea arvioida muita asiaan vaikuttavia näkökohtia. Nykyajan yhteiskunta odottaa kykyä havainnoida ympäristöä, siirtyä nopeasti tehtävästä toiseen ja muuttamaan nopeasti käytöstä tilanteen mukaan.

9. Sinnikkyys

Sinnikkyys eli tarkkaavuuden kesto kuvaa sitä, kuinka pitkään huomio pysyy siinä asiassa, jota ihminen on tekemässä ja kuinka pitkään ihminen jaksaa ponnistella tehtävän parissa häiriöistä huolimatta. Sinnikäs ihminen ei turhaudu helposti. Korkea sinnikkyys ei kuitenkaan ole hyvä asia, jos se on liiallista. Se vaikuttaa ajankäytön tehokkuuteen silloin, kun sinnikkyys tuo mukanaan perfektionismin, jolloin kaiken täytyy olla täydellistä tai sinnikäs ei halua lopettaa jonkin asian tekemistä, koska se on hänen mielestään vielä kesken. Hidas sopeutuja taas ei halua lopettaa, koska jatkamalla tuttua asiaa saa siirrettyä muutosta eteenpäin. Näin pelkästä yhdestä käyttäytymisen piirteestä ei aina voi päätellä sen taustalla olevaa temperamenttia, vaan ihmisen toiminnasta on tiedettävä enemmän. Piirteiden ilmenemisessä on paljon päällekkäisyyksiä. 

Matala sinnikkyys johtaa helposti luovuttamiseen, turhautumiseen tai kyllästymiseen. Jos asia ei ole riittävän mielenkiintoinen tai vaatii paljon harjoitusta, se jää kesken. Matalan sinnikkyyden omaava ihminen pitkästyy ja kyllästyy helposti. Kokouksissa hänen mielenkiintonsa ei pysy kauan yhdessä ja samassa asiassa vaan hän pitkästyy. Matala sinnikkyys tulkitaan usein keskittymiskyvyn puutteeksi eli korkeaksi häirittävyydeksi. Kyse on kuitenkin pitkästymisestä. Työelämässä asiat jäävät kesken ja vaikeat asiat kokonaan hoitamatta. Toisaalta matalaan sinnikkyyteen liittyvä helppo siirtyminen asiasta toiseen lisää joustavuutta. Ihminen on myöntyväinen ja joustava sekä mielipiteissään että kyvyssään siirtyä uusiin tilanteisiin. 

Temperamentti stressin käsittelyssä

Temperamentti on yhteydessä tapaan, jolla ihminen pyrkii käsittelemään stressiä. Se on yhteydessä siihen, ryhtyykö ihminen stressitilanteessa aktiivisesti toimimaan vai kääntyykö hän sisäänpäin ja ryhtyy pohtimaan ja käsittelemään stressikokemuksiaan niihin liittyvien emootioiden kautta. Ekstroversio ja jännistyshakuisuus ohjaavat ihmistä stressitilanteessa aktiiviseen toimintaan tai ylipäätään tekemään jotakin. Tekeminen voi olla myös sijaistoimintaa, jonka ei ajatellakkaan ratkaisevan itse ongelmaa. Ihminen voi lähteä oluelle kääntääkseen ajatukset pois stressikokemuksesta. Vetäytyminen, varautuneisuus ja estyneisyys taas ovat yhteydessä voimakkaaseen emootioiden heräämiseen ja stressin käsittelemiseen emootioiden kautta.

Psykologia on arvottanut stressistä selviytymisen keinot. Erityisen pahana on pidetty emootioiden tukahduttamista, jollaiseksi haluttomuus puhua emootioista on tulkittu. Kokonaan on sivuutettu tutkimustulokset, jotka osoittavat, että ekstroverteille on luontaista suuntautua ulospäin, toimia ja puhua emootioistaan, introvertille kääntyä sisäänpäin, vetäytyä tilanteesta, mahdollisesti analysoida emootioita, mutta ei avautua niistä jokaiselle kuuntelemaan halukkaalle.

Odotus tai suorastaan vaatimus selvittää tunteet puhumalla on johtanut moniin virhepäätelmiin. Introverttien ihmisten voimakkaat tunteet stressitilanteessa on tulkittu heidän puhumattomuutensa syyksi. On oletettu, että tunteiden voimakkuus on seurausta niiden patoamisesta: koska introvertti ihminen ei pysty puhumalla avaamaan tunteita, voimistuu niiden intensiteetti. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että introvertin tunteet stressitilanteessa ovat yksinkertaisesti voimakkaammat kuin ekstroverttien tunteet ja hän mieluummin käsittelee tunteita mielessään kuin ryhtyy toimimalla tai puhumalla purkamaan niitä.

Oman stressin hallinta

Ennen kuin voi hallita stressiä on tiedettävä, mistä se syntyy ja mitkä ovat ne asiat, jotka laukaisevat itse kunkin yksilöllisen stressin. 

Tässä auttaa oman temperamentin tunteminen. Itsetuntemus tarkoittaa myös synnynnäisen temperamentin hyväksymistä. Tämä ei tarkoita, etteikö mitään voisi tai tulisi muuttaa, vaan sitä, että ihmisessä on jokin ydin, jota hän ei itse rakenna, vaan joka on jo rakentunut. Tämän ytimen tuntemisesta lähtee itsetuntemus.

Seuraavaa askel oman luonteensa peruselementtien selvittämisen jälkeen on miettiä, onko stressiä aiheuttavien asioiden karttamisesta ihmiselle mitään haittaa ja rajoittaako se jollakin tavalla hänen elämäänsä. Minusta on lohduttavaa, että ihmisellä on myös lupa karttaa epämukavuutta aiheuttavia asioita; aina ei tarvitse haastaa tai voittaa itseään.

Jos ihminen kuitenkin tuntee, että häneltä jää tekemättä tai kokematta asioita, joita hän haluaisi tehdä, ei asioiden karttaminen ole oikea keino. Silloin voi pohtia, millaisissa tilanteissa stressi syntyy: onko kyse ulkomaailman odotusten ja hänen ominaisuuksiensa välisestä ristiriidasta vai hänen sisäisistä ristiriidoistaan, hänen oman tavoitetasonsa ja hänen pyrkimyksiään rajoittavan temperamentin ristiriidasta.

Olipa kyse kummasta tahansa, ihminen etenee askel kerrallaan. Hän miettii, millaisista tilanteista on aiemmin selvinnyt ja millä keinoin. Hän muistaa lukemattomia tilanteita, joissa ensimmäinen ajatus oli pako, salpautuminen ja jopa ahdistus, mutta joista hän kuitenkin löysi selviytymiskeinot. Hän palaa näihin tilanteisin ja rohkaisee itseään. Näin hän vähitellen löytää sen pisteen, johon hän arvelee temperamenttinsa voivan venyä, ja ymmärtää, milloin raja tulee vastaan. Kyse on lopultakin siitä, että ihminen tietää, mikä on temperamentti ja mitä kaikkea se hänen kohdallaan tarkoittaa.

Paljastava suhdekolmio tuo ymmärrystä

Temperamenttiäly on siis keskeinen osa itsetuntemusta. Oulasmaan ja Pesosen laatimassa paljastavassa suhdekolmiossa perustana kolmiossa alhaalla ovat ihmisen arvot, toisella sivulla tarpeet ja toiveet ja kolmannella temperamentti. Niiden yhdessä muodostama tasasivuinen kolmio voi paljastaa työ-, ystävyys- ja parisuhteiden stressiäkin aiheuttavat pulmakohdat. Se voi myös kertoa, miksi toisen seurassa on hyvä olla. Arvot toimivat elämän kompassina. Niiden tarkoitus on ohjata ajattelua ja toimintaa etenkin silloin, kun kun suunta on hukassa. Tarpeet ja toiveet taas kertovat, mitä ihminen haluaa kussakin tilanteessa tehdä. Arvot yhdessä tarpeiden ja toiveiden kanssa vastaavat siis kysymykseen MITÄ. Temperamentti yhdessä arvojen kanssa vastaa puolestaan kysymykseen MITEN. Paljastava suhdekolmio voi antaa selityksen työpaikkojen ristiriitoihin. Kaksi arvomaailmaltaan ja temperamentiltaan samantyyppistä johtajaa voi ottaa kiivaastikin yhteen, jos toinen haluaa painottaa kasvua ja toinen kannattavuutta.

Scudder ym. (2012) puolestaan toteavat, että tullaksemme hyvin toimeen ihmisten kanssa, on meidän ymmärrettävä syvemmin, mikä heille on tärkeää, mitä he haluavat saavuttaa ja mitkä heidän tarpeensa ovat. On myös ymmärrettävä, että ihmisten intentiot ovat melkein aina hyviä ja mitä vahvuuksiaan ihminen ylikäyttää saavuttaakseen haluamansa. Kun jonkun henkilön käyttäytyminen ärsyttää, kannattaa pohtia ärsyttävän ihmisen vahvuutta havaitun heikkouden takana. Tällaisen oivalluksen avulla voi ymmärtää henkilöä ja hänen aikeitaan paremmin ja ennaltaehkäistä mahdollisen konfliktin väärinymmärryksen välttämisellä. 

Lähteet:

Keltikangas-Järvinen, L. 2016. Hyvät tyypit - temperamentti ja työelämä.

Oulasmaa, M & Pesonen, M. 2020. Tunnista tyyppisi - Löydä itsesi ja muiden parhaat puolet. 

Scudder, T., Patterson, M. & Mitchell, K.(2012). Have a nice conflict - how to find success and satisfaction in the most unlikely places.

Wenström, S. 2020. Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. 


Katja Kiiski on työnohjaaja STOry, johdon coach sekä  VOIMAKEHÄ®-lisenssivalmentaja ja -mentori.

Temperamentti on osa laajaa vahvuusnäkemystä - se viittaa sellaisiin ominaisuuksiin, vahvuuksiin, jotka ovat ihmiselle synnynnäisiä ja liittyvät eroihin autonomisen hermoston ja aivojen välittäjäaineiden toiminnassa. 

VOIMAKEHÄ® eli laaja vahvuusnäkemys sisältää kuusi erilaista vahvuuden lajia: luonteenvahvuudet, luontainen kyvykkyys (temperamentti, lahjakkuus, luontaiset ajattelutaipumukset), taidot ja osaaminen, kiinnostukset, arvot ja resurssit. Kun voimme hyödyntää työssämme ja elämässämme vahvuuksista näiltä kaikilta osa-alueita, voimme toimia "voimavyöhykkeellä", joka on innostuksen ja hyvinvoinnin optimaalinen vyöhyke. Voimme myös kehittää vahvuuksiamme ja kehittyä vahvuuksilla hyödyntämällä esimerkiksi luonteenvahvuuksia taitojen oppimisessa. Voit tutustua ja kehittää omia vahvuuksiasi VOIMAKEHÄ®-valmennuksessa.