Miksi oman temperamentin tunteminen on tärkeää?

25.05.2021

Olen viime aikoina alkanut tutustua temperamenttiin työelämässä ja omaan temperamenttiini Voimakehä-valmentaja ja -mentoriopintojeni kannustamana. Jostain syystä nämä asiat tuntuvat vaikeilta omaksua. Sitä joidenkin asioiden oppiminen minulle alussa on, jolloin kaikki tuntuu sekavalta ja jossain vaiheessa jokin vaan loksahtaa paikalleen. Näin minulle kävi 4. luokalla englantia opetellessakin. En millään tajunnut, miksi pitää kysyä What DO you do eikä riitä What you do. Kunnes jokin napsahti ja tajusin asian. Sitä odotellessa.

Miksi temperamentti kiinnostaa minua muutenkin kuin opintojen takia? Liisa Keltikangas-Järvinen (2016) toteaa kirjassaan "Hyvät tyypit" - temperamentti ja työelämä, että oman temperamentin tunteminen antaa ihmiselle välineitä stressin hallintaan. Hänen mielestään siinä saattaa piillä ihmisen oman elämän kannalta temperamentin tärkein merkitys: suuri osa temperamentista kietoutuu lopulta stressin ja sitä kautta ihmisen psyykkisen ja somaattisen hyvinvoinnin ympärille.

Minna Oulasmaa ja Mika Pesonen (2020) pitävät temperamenttiälyä keskeisenä osana itsetuntemusta. Kun tuntee itsensä pystyy tekemään omannäköisiä ja tyytyväisyyttä lisääviä valintoja eri rooleissaan. Olemme erilaisia palautumis- ja latautumistavaltamme sekä vuorovaikutustyyliltämme. Toinen virkistyy vuorovaikutuksessa ihmisten parissa ja toinen elpyy saadessaan olla hiljaa vain ajatukset seuranaan. Itsetuntemus auttaa tunnistamaan itselle sopivan toiminta- ja latautumistyylin. He ovat laatineet itsetuntemusta lisäävän paljastavan suhdekolmion, jonka avulla voi ymmärtää itseään ja muita. Kuvailen paljastavaa suhdekolmiota tarkemmin tämän artikkelin viimeisessä luvussa.

Temperamentti ja stressin kehitys

Kun yhteensopimattomuus temperamentin ja ympäristön odotusten välillä on riittävän korkea, se tarkoittaa stressiä. Mikä tahansa temperamenttipiirre voi toimia stressin lähteenä silloin, kun ristiriita ympäristön odotusten ja synnynnäisen temperamentin välillä on riittävän voimakas. Ihminen kokee tällöin olevansa koko ajan väärässä paikassa tai olevansa jotenkin vääränlainen. Hyvin elämyshakuiselle ihmiselle monotoninen, virikkeetön ympäristö on stressin lähde. Hyvin sensitiiviselle lapselle päiväkodin normaali melu tuottaa stressiä. Kyse ei ole stressaavasta ympäristöstä, vaan temperamentin ja ympäristän huonosta yhteensopivuudesta.

On olemassa tietty synnynnäinen tenperamenttipiirre, joka tekee ihmisen stressialttiiksi tilanteessa kuin tilanteessa. Stressin herääminen ei tarvitse erityisiä olosuhteita vaan se syntyy pienestäkin arjen kuormituksesta. Stressiherkkyys liittyy sellaiseen temperamenttipiirteeseen kuin harmin välttäminen (Cloningerin teoria). Thomasin teoriassa stressiherkkyys on nimeltään reaktiivisuus ja Bussin teoriassa korkea emotionaalisuus eli taipumus joutua herkästi pois tolaltaan. Erityisen herkästi stressi syntyy näille ominaisuuksille relevanteissa tilanteissa. Harmin välttäjä kuormittuu, kun arkeen kertyy tavanomaista enemmän huolenaiheita. Kun reaktiivisuus tai emotionaalisuus on korkea, kestokykyä koettelevat kaikki voimakkaille emootioille altistavat tilanteet.

Temperamentti vaikuttaa siis siihen, millainen ärsyke herättää stressin ja millaiset tilanteet ihminen kokee stressiksi. Jatkuva sosiaalisten suhteiden ylläpito on kuormitus ja jopa stressi ihmiselle, joka mieluummin istuisi kirjan kanssa saunan kuistilla luonnon hiljaisuudessa. Tapahtumakylläinen värikäs viikko saa elämyshakuisen täyteen energiaa, mutta matalan sopeutumisen, korkean varautuneisuuden tai korkean sensitiivisyyden ihmiset uupumaan. Ihmisen työ voi olla rakennettu niin, että se pitää jatkuvaa pientä stressiä, vaikkei itse työ sitä aiheuta.

Temperamentti vaikuttaa myös siihen, miten voimakas ärsykkeen tulee olla, ennen kuin se koetaan stressiksi. Matala joustavuus altistaa kokemaan muutokset stressiksi. Siinä missä toinen kestää organisaatiomuutosten koko talven jatkuvan tempoilun, toiselle riittää stressin lähteeksi yksi muutos. Siinä missä korkean sensitiivisyyden omaavalle henkilölle ilmastointilaitteen viikosta toiseen jatkuva hurina alkaa olla stressi, matalan sensitiivisyyden omaava ihminen ihmettelee, miten toinen jaksaa aina valittaa.

Temperamentti vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti ihminen kokee stressin. Toiselle stressi tarkoittaa vain työpäivän jatkuvaa epämiellyttävää oloa, jonka hän saa vapaa-aikana väistymään ajattelemalla muita asioita. Toiselle stressi on pysyvä pahanolon tila, joka vähitellen kroonistuu ja hallitsee koko hänen elämäänsä ja johtaa vähitellen sairastumiseen.

Synnynnäisen stressiherkkyyden sekä temperamentin ja ympäristön huonon yhteensopivuuden lisäksi ihmisen luonteenomainen vireystilan taso vaikuttaa sekä siihen, miten paljon ulkoisia virikkeitä ihminen tarvitsee tai kestää, että siihen, miten hän kokee ulkoiset ärsykkeet. Ihmisen vireystila voi olla poikkeuksellisesti tai ohimenevästi tilanteen vaatimuksiin nähden liian korkea tai liian matala. Ihminen voi olla liian jännittynyt tai kiihtynyt eikä sen takia selviä tilanteesta, joka sinänsä ei ole mitenkään poikkeava. Kun ihmisen vireystila nousee liian korkeaksi, hänellä on hyvin vähän kykyä sietää tilanteita, joiden intensiteetti on korkea eli sietää mitään ongelmia.

Jos ihmisen vireystila on liian matala, ei hän kykene virittäytymään tarpeeksi tilanteen vaatimuksiin nähden. Jos ihmisen tavoitteet ovat korkealla, mutta vireystila niihin nähden on liian matala, ei hän saa itsestään irti toivomaansa suoritusta ja palaa loppuun työelämässä. Tätä yleensä edeltää liian korkea, suoritusta haittaava, vireystila, joka enteilee jo väsymystä. Saadakseen tavoitteet ja suorituksen tasapainoon ihminen työskentelee entistä enemmän, kunnes uupuu. Vireystilan laskiessa vähentyy hänen sietokykynsä kaikkia sellaisia asioita kohtaan, joiden intensiteetti on matala. Ne eivät ole kiinnostavia, kuten työpaikan kokemukset, joissa käsitellään pelkkiä rutiiniasioita.

Temperamentti säätelee myös stressiin liittyvää mielialaa. Tiettyihin temperamenttipiirteisiin, kuten neuroottisuuteen, harmin välttämiseen ja emotionaaliseen reaktiivisuuteen, liittyy taipumus negatiivisiin emootioihin. Nämä temperamenttipiirteet vahvistavat stressiin sinänsä liittyviä negatiivisiä emootioita. Toisin sanoen joillakin ihmisillä on temperamenttinsa takia taipumus kokea enemmän negatiivisia emootioita kuin toisenlaisen temperamentin omaavilla ihmisillä.

Temperamentti ja stressistä selviytyminen

Temperamentti on yhteydessä tapaan, jolla ihminen pyrkii käsittelemään stressiä. Se on yhteydessä siihen, ryhtyykö ihminen stressitilanteessa aktiivisesti toimimaan vai kääntyykö hän sisäänpäin ja ryhtyy pohtimaan ja käsittelemään stressikokemuksiaan niihin liittyvien emootioiden kautta. Ekstroversio ja jännistyshakuisuus ohjaavat ihmistä stressitilanteessa aktiiviseen toimintaan tai ylipäätään tekemään jotakin. Tekeminen voi olla myös sijaistoimintaa, jonka ei ajatellakkaan ratkaisevan itse ongelmaa. Ihminen voi lähteä oluelle kääntääkseen ajatukset pois stressikokemuksesta. Vetäytyminen, varautuneisuus ja estyneisyys taas ovat yhteydessä voimakkaaseen emootioiden heräämiseen ja stressin käsittelemiseen emootioiden kautta.

Psykologia on arvottanut stressistä selviytymisen keinot. Erityisen pahana on pidetty emootioiden tukahduttamista, jollaiseksi haluttomuus puhua emootioista on tulkittu. Kokonaan on sivuutettu tutkimustulokset, jotka osoittavat, että ekstroverteille on luontaista suuntautua ulospäin, toimia ja puhua emootioistaan, introvertille kääntyä sisäänpäin, vetäytyä tilanteesta, mahdollisesti analysoida emootioita, mutta ei avautua niistä jokaiselle kuuntelemaan halukkaalle.

Odotus tai suorastaan vaatimus selvittää tunteet puhumalla on johtanut moniin virhepäätelmiin. Introverttien ihmisten voimakkaat tunteet stressitilanteessa on tulkittu heidän puhumattomuutensa syyksi. On oletettu, että tunteiden voimakkuus on seurausta niiden patoamisesta: koska introvertti ihminen ei pysty puhumalla avaamaan tunteita, voimistuu niiden intensiteetti. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että introvertin tunteet stressitilanteessa ovat yksinkertaisesti voimakkaammat kuin ekstroverttien tunteet ja hän mieluummin käsittelee tunteita mielessään kuin ryhtyy toimimalla tai puhumalla purkamaan niitä.

Oman stressin hallinta

Ennen kuin voi hallita stressiä on tiedettävä, mistä se syntyy ja mitkä ovat ne asiat, jotka laukaisevat itse kunkin yksilöllisen stressin. 

Tässä auttaa oman temperamentin tunteminen. Itsetuntemus tarkoittaa myös synnynnäisen temperamentin hyväksymistä. Tämä ei tarkoita, etteikö mitään voisi tai tulisi muuttaa, vaan sitä, että ihmisessä on jokin ydin, jota hän ei itse rakenna, vaan joka on jo rakentunut. Tämän ytimen tuntemisesta lähtee itsetuntemus.

Seuraavaa askel oman luonteensa peruselementtien selvittämisen jälkeen on miettiä, onko stressiä aiheuttavien asioiden karttamisesta ihmiselle mitään haittaa ja rajoittaako se jollakin tavalla hänen elämäänsä. Minusta on lohduttavaa, että ihmisellä on myös lupa karttaa epämukavuutta aiheuttavia asioita; aina ei tarvitse haastaa tai voittaa itseään.

Jos ihminen kuitenkin tuntee, että häneltä jää tekemättä tai kokematta asioita, joita hän haluaisi tehdä, ei asioiden karttaminen ole oikea keino. Silloin voi pohtia, millaisissa tilanteissa stressi syntyy: onko kyse ulkomaailman odotusten ja hänen ominaisuuksiensa välisestä ristiriidasta vai hänen sisäisistä ristiriidoistaan, hänen oman tavoitetasonsa ja hänen pyrkimyksiään rajoittavan temperamentin ristiriidasta.

Olipa kyse kummasta tahansa, ihminen etenee askel kerrallaan. Hän miettii, millaisista tilanteista on aiemmin selvinnyt ja millä keinoin. Hän muistaa lukemattomia tilanteita, joissa ensimmäinen ajatus oli pako, salpautuminen ja jopa ahdistus, mutta joista hän kuitenkin löysi selviytymiskeinot. Hän palaa näihin tilanteisin ja rohkaisee itseään. Näin hän vähitellen löytää sen pisteen, johon hän arvelee temperamenttinsa voivan venyä, ja ymmärtää, milloin raja tulee vastaan. Kyse on lopultakin siitä, että ihminen tietää, mikä on temperamentti ja mitä kaikkea se hänen kohdallaan tarkoittaa.

Paljastava suhdekolmio tuo ymmärrystä

Temperamenttiäly on siis keskeinen osa itsetuntemusta. Oulasmaan ja Pesosen laatimassa paljastavassa suhdekolmiossa perustana ovat ihmisen arvot, toisella sivulla tarpeet ja toiveet ja kolmannella temperamentti. Niiden yhdessä muodostama tasasivuinen kolmio voi paljastaa työ-, ystävyys- ja parisuhteiden stressiäkin aiheuttavat pulmakohdat. Se voi myös kertoa, miksi toisen seurassa on hyvä olla. Arvot toimivat elämän kompassina. Niiden tarkoitus on ohjata ajattelua ja toimintaa etenkin silloin, kun kun suunta on hukassa. Tarpeet ja toiveet taas kertovat, mitä ihminen haluaa kussakin tilanteessa tehdä. Arvot yhdessä tarpeiden ja toiveiden kanssa vastaavat siis kysymyksen MITÄ. Temperamentti yhdessä arvojen kanssa vastaa puolestaan kysymykseen MITEN. Paljastava suhdekolmio voi antaa selityksen työpaikkojen ristiriitoihin. Kaksi arvomaailmaltaan ja temperamentiltaan samantyyppistä johtajaa voi ottaa kiivaastikin yhteen, jos toinen haluaa painottaa kasvua ja toinen kannattavuutta.

Scudder ym. (2012) puolestaan toteavat, että tullaksemme hyvin toimeen ihmisten kanssa, on meidän ymmärrettävä syvemmin, mikä heille on tärkeää, mitä he haluavat saavuttaa ja mitkä heidän tarpeensa ovat. On myös ymmärrettävä, että ihmisten intentiot ovat melkein aina hyviä ja mitä vahvuuksiaan ihminen ylikäyttää saavuttaakseen haluamansa. Kun jonkun henkilön käyttäytyminen ärsyttää, kannattaa pohtia ärsyttävän ihmisen vahvuutta havaitun heikkouden takana. Tällaisen oivalluksen avulla voi ymmärtää henkilöä ja hänen aikeitaan paremmin ja ennaltaehkäistä mahdollisen konfliktin väärinymmärryksen välttämisellä. 

Lähteet:

Keltikangas-Järvinen, L. 2016. Hyvät tyypit - temperamentti ja työelämä.

Oulasmaa, M & Pesonen, M. 2020. Tunnista tyyppisi - Löydä itsesi ja muiden parhaat puolet. 

Scudder, T., Patterson, M. & Mitchell, K.(2012). Have a nice conflict - how to find success and satisfaction in the most unlikely places.


Katja Kiiski on työnohjaaja STOry, johdon coach sekä  VOIMAKEHÄ®-lisenssivalmentaja ja -mentori. Temperamentti on osa laajaa vahvuusnäkemystä - se viittaa sellaisiin ominaisuuksiin, vahvuuksiin, jotka ovat ihmiselle synnynnäisiä ja liittyvät eroihin autonomisen hermoston ja aivojen välittäjäaineiden toiminnassa. 

VOIMAKEHÄ® eli laaja vahvuusnäkemys sisältää kuusi erilaista vahvuuden lajia: luonteenvahvuudet, luontainen kyvykkyys (temperamentti, lahjakkuus, luontaiset ajattelutaipumukset), taidot ja osaaminen, kiinnostukset, arvot ja resurssit. Kun voimme hyödyntää työssämme ja elämässämme vahvuuksista näiltä kaikilta osa-alueita, voimme toimia "voimavyöhykkeellä", joka on innostuksen ja hyvinvoinnin optimaalinen vyöhyke. Voimme myös kehittää vahvuuksiamme ja kehittyä vahvuuksilla hyödyntämällä esimerkiksi luonteenvahvuuksia taitojen oppimisessa. Voit tutustua ja kehittää omia vahvuuksiasi VOIMAKEHÄ®-valmennuksessa.