Keskustelusta dialogiin 1/2

Olen viime aikoina miettinyt, miksi olen ollut pitkään kiinnostunut ja innostunut vuorovaikutuksesta ja sen merkityksestä työelämässä. 

Miksi haluan parantaa taitojani vuorovaikutuksessa ja dialogisuudessa? 

Mikä saa minut innostumaan aidon kuuntelun ja keskustelutaidon parantamisessa niin itsessäni kuin ohjaustyössäni? 

Miksi kirjoitan, fasilitoin ja koulutan näistä aiheista? 

Miksi olen vuosien varrella hankkinut erilaista koulutusta toimivaa vuorovaikutusta ja dialogia edistävään työskentelytapaan?

Lisää keskustelua

Ilmarisen Future Score-testin tuloksissa (2017) vuorovaikutustaidot ovat tärkein työelämässä tarvittava taito. Olen ollut pitkään ja olen edelleen sitä mieltä, että toimiva vuorovaikutus on yksi tärkeimmistä tekijöistä työyhteisöjen hyvän ilmapiiriin, viihtyvyyden ja ylipäätään työyhteisön hyvälle toimivuudelle. Tästä olen aiemmin kirjoittanut muun muassa blogikirjoituksessani Hyvä työyhteisö = kommunikointia ja empatiaa.

Ilmarisen julkaisemassa Uudistu tai katoa - mitkä ovat tulevaisuuden tärkeimmät työelämätaidot -artikkelissa kerrotaan, että suomalaisille työpaikoille kaivataan lisää keskustelukulttuuria ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Muiden kanssa keskustelua pidetään yhtenä parhaista tavoista ratkoa ongelmia. Tiedämme monien tutkimusten pohjalta, että ihmiset haluavat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi ja että heidän puhettaan pidetään totena. Pauli Juuti on todennut, että kehittämistyössä tulisi pitää käytännön työelämää itsearvoisena lähtökohtana ja olisi kuunneltava käytännön toimijoiden puhetta pitäen heidän puhettaan totena. 

Olen samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että työelämässä tarvitaan enemmän muiden kanssa keskustelua. Se auttaa hyväksymään kompleksisen asiantuntijatyön pirstaleisuutta ja keskeneräisyyttä ja parantaa työyhteisön toimivuutta kuten luottamusta, arvostusta ja yhteistyötä. Mutta riittääkö keskustelun lisääminen? Isaacsin mukaan sekä keskustelua että dialogia tarvitaan. Joissakin tilanteissa on hedelmällistä ajatella yksinään tai keskustella, kun taas joissakin toisissa tilanteissa on tarpeen ajatella yhdessä ja käydä dialogia: 

Keskustelun tarkoituksena on päätöksenteko. Toisin kuin dialogissa, jossa pyritään luomaan mahdollisuuksia ja näkemään uusia vaihtoehtoja, keskustelussa pyritään pääsemään lopputulokseen.

Dialogissa pyritään selvittämään edessä olevan valinnan luonnetta ja tekemään valinta useiden vaihtoehtojen joukosta. Dialogin tarkoituksena on herättää oivalluksia, joiden pohjalta tietoja ja etenkin ihmisten ennakkokäsityksiä voi järjestää uuteen uskoon. (Isaacs, 2001)

Vaikka dialogi ei ole päätöksentekomenetelmä, dialogi rakentaa sellaista perustusta, jonka päälle voidaan lähteä rakentamaan todellisia ratkaisuja. Dialogi voidaankin nähdä päätöksentekoa edeltävänä prosessina tai päätöksenteon kanssa rinnan kulkevana prosessina. (Anttila, 2015)

Keskustelusta dialogiin 

Dialogin perustaitoina pidetään William Isaacsin (2001) teoksessaan Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito esittämää neljää dialogitaitoa: kuuntelu, kunnioitus, odotus ja suora puhe. Voit lukea lisää neljästä dialogitaidosta edellä mainitusta blogikirjoituksestani.   

Kaikissa alkuperäisvestön kultuureissa on ollut tapana istua piirissä puhumassa. Vielä muutama sukupolvi sitten keskustelutaidon kehittyminen kuului ihmisenä kasvamisen taitoihin: päivän askareiden jälkeen istuttiin keskustelemaan ja kertomaan tarinoita. Antiikin kreikkalaiset pitivät dialogia, merkityksen virtaa, kansalaisten yhteistyössä toimimisen kulmakivenä. Kyky puhua yhdessä muodosti demokratian perustan. (Isaacs)

Kuuntelu on dialogin ytimessä. Milloin viimeksi koit, että joku todella kuunteli sinua? Valtaosalla meistä on parhaista aikeistammekn huolimatta taipumus odottaa keskustelun aikana tilaisuutta tuoda esiin omia kommenttejamme ja mielipiteitämme sen sijaan että lykkäisimme varmojen mielipiteiden muodostamista eli odottaisimme. Tällöin emme kuuntele aidosti ja läsnäolevasti. Ja kun tilanne kiristyy, alkaa keskustelu muistuttaa kaksintaistelua. Tällainen keskustelu voi tietysti joskus olla järkevää. Joskus omia näkemyksiään kuuluu puolustaa. Dialogissa puhutaan yhdessä eri tavalla. Dialogi on enemmän kuin tavanomaista parempi keskustelu. Isaacs määrittelee dialogin keskusteluksi, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta.

Dialogi on siis enemmän kuin keskustelua. Siinä on tavoitteena yksin ajattelun sijasta yhdessä ajattelu ja miettiminen. Pääasia on toisen ymmärtämisessä, ei siinä, että saa toisen ymmärtämään itseään. Dialogissa kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, siinä ei pyritä yksimielisyyteen, vaan pyrkimksenä on nähdä ja ymmärtää erilaisia näkökulmia sekä syventää ymmärrystä aiheesta kuin aiheesta. Tärkeää on huomioida, tulevatko kaikki näkökulmat, erityisesti vastakkaiset tai vähemmistön mielipiteet, kuulluksi. Dialogia voi käyttää esimerkiksi osana valmistelua tai ennen ratkaisujen kehittämistä ja päätöksentekoa. Parhaimmilaan dialogissa syntyy ennalta-arvaamattomia oivalluksia ja uutta ajattelua. (Isaacs 2001, Kohlrieser 2014, Erätauko 2018)

Johda dialogia - Panttivankineuvottelijan opit tiukkoihin tilanteisiin teoksen kirjoittaja Kohlrieserin mukaan dialogi on vaihdantaa, jossa ajatellaan yhdessä, löydetään jotain uutta ja kehitetään toisten esittämiä ajatuksia eteenpäin. Sanoimmepa mitä tahansa, vastaajan pitäisi pystyä linkittämään se suoraan edeltävään asiaan. Sitran kehittämässä Erätauko-menetelmän Rakentavan keskustelun pelisäännöissä dialogin vaihdantaa kuvataan seuraavasti: Dialogissa on tavoitteena, että yritämme liittää omat sanomisemme siihen, mitä toiset ovat tuoneet esiin keskustelussa. (ks. https://www.sitra.fi/eratauko/)

Dialogin neljä periaatetta: osallistuminen, johdonmukaisuus, tietoisuus ja ilmeneminen

Isaacsin mukaan dialogitaidot (kuuntelu, kunnioitus, odotus ja suora puhe)  liittyvät neljään periaatteeseen: osallistuminen, johdonmukaisuus, tietoisuus ja ilmeneminen. Jokaisen taidon taustalla vaikuttaa yksi periaate.

Kuuntelemisen taustalla vaikuttaa osallistumisen periaate: minä olen maailmassa ja maailma on minussa eli todellisuuden näkemistä holografisena, jolloin maailma ei ole ulkopuolellamme, vaan se sisältyy jokaiseen meistä. Näin olemme läheisesti sidoksissa ympäröivään maailmaamme ja opimme kiinnitämään huomiota kokemustemme yksityiskohtiin vasta-alkajan mielellä: Vasta-alkaja näkee monia mahdollisuuksia, asiantuntija vain muutamia. Tästä seuraa empaattista suhtautumista muihin ja voimme oppia eläytymään heidän tilanteisiinsa.

Kunnioittamisen taustalla on johdonmukaisuuden periaate: kokonaisuus on jo olemassa, minun pitää vain selvittää, millainen se on. Emme useinkaan näe kokonaisuutta, vain osia ja teknisiä yksityiskohtia siitä. Tällöin tyrkytämme omia mielipiteitämme muille, puolustamme tulkintaamme ja etsimme tukea sille, että olemme oikeassa. Tällöin emme huomaa toisen mielipiteen johdonmukaisuutta tai järkevyyttä. Johdonmukaisuuden taitoa käyttämällä oppimme, että sietättömimmillekin teoille on syynsä, ne voivat olla järkeviä toisen kannalta ja jopa omalta kannaltamme.

Odottamisen taustalla on tietoisuuden periaate: oman itsensä näkeminen. Tiedän, että sisälläni on monia eri "ääniä". Pidämme usein tiukasti kiinni mielipiteistämme ja päähänpinttymistämme. Tietoisuuden periaate tukee kykyä nähdä kaiken taustalla vaikuttavat elävät prosessit ja kehittää tietoisuutta itsessämme ja vaikutuksesta, joka meillä on tässä ja nyt. Se auttaa meitä myös hellittämään otteemme, odottamaan ennen varman mielipiteen muodostamista, näkemään ympäröivän toidellisuuden uusista näkökulmista ja kiinnittämään huomio liikkeeseen.

Suoran puheen taustalla on ilmenemisen periaate: ympärillämme ja kauttamme on jatkuvasti näkymättömiä mahdollisuuksia, jotka odottavat näkyvän hahmon saamista. Taipumuksemme sekoittaa muistikuvamme ja todellinen ajattelu on yksi ajattelutapamme puute. Tuoreet, luovat reaktiot ovat ajattelua ja totutut muistinvaraiset reaktiot ovat ajatuksia. Ajatukset eivät välttämättä päde tässä ja nyt. Todellinen ajattelu on tulevien, vielä näkymättömien mahdollisuuksien havaitsemista ja ilmaisemista. Ilmenemisen periaatteen kautta opimme vähitellen puhumaan todenmukaisesti tunteistamme ja tiedoistamme.

Dialogi alkaa itsestä

William Isaacsin mukaan dialogi alkaa yksilöstä itsestään. Dialogin oppimiseksi on tärkeintä oppia muuttamaan asennettaan ihmissuhteisiin. On opittava luopumaan pyrkimyksestä saada muut ihmiset ymmärtämään meitä ja lisäämään sen sijaan omaa ymmärrystämme niin itsestämme kuin muistakin. Jotta oppisi hyödyntämään dialogia, on kysyttävä ensin itseltään, miten hyvin osaan kuunnella itseäni ja puhua itseni kanssa. Tässä prosessissa tarvitaan itsetuntemusta ja -tietämystä omista ennakkoasenteista, uskomuksista, automaattisista tunnereaktioista ja omien tunteiden hallitsemisen tavoista. 

Kohlrieserin mielestä voimme oppia hallitsemaan alkukantaisten liskoaivojen ja limbisen järjestelmän tuottamia tiedostamattomia reaktioitamme ja tunteitamme käyttämällä kehittyneempiä neokortikaalisia aivojemme osia niiden hallitsemiseen. Kohlrieser käyttää vertauksena panttivangiksi joutumista, kun  liskoaivojen taistele tai pakene-mekanismi tai limbisen järjeselmän ohjaamat tunteet hallitsevat meitä. Ihmisen toimiessa alkukantaisten aivokäskyjen ohjaamina saattaa hän itsensä tilanteisiin, missä sama käyttäytymiskaava toistuu ja samat ongelmat ja vaikeudet syntyvät taas uudestaan. Sen sijaan, että toimitaan vaistonvaraisen ja kielteisiä tilanteita toistavan käyttäytymiskaavan mukaisesti, ihmiset voivat voittaa heidät kaapanneet tunteet antamalla vasteen laukaisseelle tilanteelle toisenlaisen merkityksen tai tulkinnan. Päämääränä on ylläpitää tilantessa hallinnan tunnetta säätelemällä omia ajattelutapoja ja käyttämiämme sanoja ja ilmaisuja. Kielteinen sisäinen vuoropuhelu pitää panttivankitilanteessa tai edistää kielteisten tunteiden haltuunottoa. Tästä syystä on tärkeä löytää myönteisiä tapoja kuvata tunnekokemuksiamme.

Seuraavassa blogikirjoituksessa kirjoitan dialogin vaiheista: miten päästään yhdessä pidettävistä yksinpuheluista sekä omien mielipiteiden ja näkemysten puolustamisesta pohtivaan ja jopa luovaan dialogiin, yhdessä ajatteluun.

Lähteet: 

Anttila, Tapio. 2015. Kuoleman ottelu. https://www.sitra.fi/blogit/kuoleman-ottelu/

Isaacs, William. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito.

Kohlrieser, George. 2014. Johda dialogia. Panttivankineuvottelijan opit tiukkoihin tilanteisiin.