Solution-Focused Practice. Effective Communication to Facilitate Change

11.09.2019

Guy Shennan: Solution-Focused Practice. Effective Communication to Facilitate Change. 2014.

Työnohjaajaurani alussa kaikki lukemamani ratkaisukeskeinen kirjallisuus liittyi enemmän tai vähemmän työelämään ja organisaatioiden kehittämiseen. Tehtyäni muutama vuosi sitten ratkaisukeskeisen työnohjaustyöni työnäytteen SFiO:lle (Solution Focus in Organisations) minua on lisääntyvässä määrin alkanut kiinnostaa, mistä (terapia)taustasta työskentelytapani ratkaisukeskeisenä työnohjaajana on peräisin, miten se on kehittynyt, miten se kehittyy edelleen ja mitä asioita voin ottaa työnohjaukseen ratkaisukeskeisen lyhytterapian prosessista.

"Simple but not easy in practice." 

Vaikka olen aiemminkin toiminut ratkaisukeskeisesti työssäni, muistutti Shennan minua kirjassaan kolmesta asiasta:

1. Miten tärkeää on välillä palata perusasioihin.

Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti ja litteroiduin asiakasesimerkein, mitä ratkaisukeskeisessä asiakastyössä tehdään ja miksi niin tehdään.

2. Miten tärkeää on tiedostaa, missä vaiheessa prosessia ollaan.

Kirjassa kuvataan, miten prosessi etenee ja miten Shennanin mukaan kannattaa toimia erilaisissa yksinkertaisimmista hankalimpiin tilanteisiin prosessin eri vaiheissa.

"More difficult is when a client talks at more length and worker has to choose which part of what the client has said to ask about. Being clear about the solution-focused process will help the worker in making their choice."

3. Miten tärkeää on kuunnella herkällä korvalla ongelmapuheesta puhetta toivotusta lopputuloksesta - menneisyydestä, nykyisyydestä tai tulevaisuudesta - ja miten asiakas sen teki/tekee. "Listen, ask after that - or you don't listen to the client".

Mitä olen hyödyntänyt lukemastani omassa työssäni?

Omassa työskentelyssäni olen antanut asiakkaan puhua ongelmistaan niin kauan kun se tuntuu tarpeelliselta - joskus lähes koko työnohjaustapaamisen ajan. Työtavalleni sopien Shennan toteaa kirjassaan, että ratkaisukeskeisen asiakastyön luullaan usein olevan pelkkää positiivisuutta. Ratkaisukeskeisessä asiakastapaamisessa asiakas saa puhua ongelmistaan - juuri niiden takiahan asiakas kokee tarvitsevansa apua - terapiaa, työnohjausta tai valmennusta. Ohjaajan tehtävänä on kuunnella asiakasta juuri niin kauan kun tämä haluaa puhua vaikeuksistaan ja hyväksyä se, mitä sanotaan. Ratkaisukeskeiseksi ohjauksen tekee se, mitä ohjaaja huomioi ongelmapuheesta. Oleellisinta ratkaisukeskeisyydessä on keskittyä siihen, minkälaista muutosta asiakas haluaa ja mitä hän haluaa ongelman sijaan.

Kirjaa lukiessani minua houkutti suuresti hypätä toiseksiviimeiseen lukuun, jossa kerrotaan miten ratkaisukeskeisyyttä voidaan soveltaa lyhytterapian ulkopuolella. Päästessäni kohtaan työnohjaus ja konsultointi, onnittelin itseäni edellisten lukujen lukemisesta. Shennan kertoo aloittavansa työnohjaustapaamiset kysymyksellä: 

What do we need to talk about for them to be useful? 

Olin jo ehtinyt miettiä mielessäni, miten ihmeessä käännän sujuvalle suomen kielelle aloituskysymyksen: What are your best hopes from coming here? (Kirjasta opin myös, ettei ko. kysymys ole luonteva englannin kielelläkään). Kysymällä sisällöstä lopputuloksen sijaan varmistetaan, että puhutaan asiakkaille oikeista asioista ja sovitaan, mitä aiheita tapaamisen aikana käsitellään. Tämän jälkeen jokaista aihetta voi lähteä tarkastelemaan erillisenä ratkaisukeskeisenä keskusteluprosessina aloittamalla jokainen aihe: "What are your best hopes from discussing this issue?", edeten yksityiskohtaiseen toiveiden toteutuksen kuvailemiseen ja toivotun tulevaisuuden edistymisen arviointiin. Shennan kuvaa edellä mainitun ratkaisukeskeisen asiakastyön prosessin seuraavilla kolmella kysymyksellä:

  • What is the client hoping for from the work (or from discussion or conversation)?
  • How might the client know that these hopes have been realized, and what difference might their realization make?
  • What progress is the client making towards their hopes from the work?

Tunnustan, että minulle on ollut vaikeaa aloittaa ensimmäisen kerran jälkeen seuraavat työnohjaukset kysymyksellä, mikä on mennyt hyvin (What's been better). Olen toki silloin tällöin näin tehnyt ja kokeilu on aina mennyt hyvin. Aloitettuani kirjan lukemisen otin vastaan Shennanin testihaasteen itselleni ja asiakastyöhöni harjoituksesta, jossa hän kehottaa kirjan lukijaa kysymään itseltään:

1) What have you been pleased to notice about how you've been working recently?

2) What else have you been pleased to notice...?

Kysymyksiä jatketaan viiden vastauksen tai viiden minuutin ajan.

Shennan perustelee omien koulutustensa, ryhmätyöskentelyjen tai tiimitapaamistensa aloittamista edellä mainitulla tavalla Nancy Klinen hypoteesilla:

"People think better throughout the whole meeting if the very first thing they do is to say something true and positive about how their work or work of the group is going."

Kirjasta voisi kirjoittaa monta sivua ratkaisukeskeisen asiakastyön prosessin kolmesta vaiheesta ja niiden yksityiskohdista. Jätän kuitenkin jokaiselle Shennanin kirjan uudelle lukijalle mahdollisuuden itse reflektoida kirjan sisältöä, sen hyödyllisyyttä ja sovellettavuutta omaan työhönsä.