Mikä on sinun paras tapasi palautua?

22.04.2018

Kuuntelen usein ajellessani Ylepuhetta, jossa on monesti työelämään liittyviä mielenkiintoisia ja ajankohtaisia juttuja. Jutut kiinnostavat minua sekä työnohjaaja-työyhteisökehittäjä-yrittäjänä että vapaaehtoistyötä tekevänä.

Yhtenä päivänä kuuntelin Tiina Lundbergin huoltamoa. Aiheena oli mitä
ajankohtaisin ja monia meitä koskettava jatkuva kiire otsikolla Ole
armollisempi itsellesi ja opettele sanomaan ei
. Keskustelussa pohdittiin työn
ja muun elämän yhteensovittamista, kun tilanne on jo riistäytynyt tulipalojen
sammuttamiseksi - tilanteeksi, jossa ei ole aikaa pysähtyä ajattelemaan vapaa-
eikä työajalla peräkkäisten suoritusten ja täyden kalenterin takia.

Tasapainoilua U-käyrällä

Itselleni otsikko upposi. Tasapainoilen jatkuvasti laskutettavan työn ja vapaaehtoistyön keskellä ja niihin liittyvien tunnetilojen kanssa. Minna Huotilainen kertoo Work goes happy 2017 seminaaritallenteessa Tunne aivosi, että liikkuminen U-käyrän tunnetiloissa taistele ja pakene -tilan, uni ja torkku -tilan sekä virtaus/flowtilan väillä on nykyisessä tietotyössä uusi työelämätaito.

Työelämä on muuttunut siten, että meillä ei ole enää aikaa luonnollisiin taukoihin, luppoaikaa. Tämä siirtää mielen paineet ja todelliset listat hoitamattomista töistä myös vapaa-aikaan. Päivittäisestä työstä puuttuu
odottelu ja rauhoittelu.  On tärkeä taito oppia tunnistamaan, millä kohdalla U-käyrällä on. Mitkä ovat menetelmiä siirrellä itseään? Miten päästään virtaustilaan? Miten illalla pystytään rauhoittumaan ja päästään alaspäin U-käyrällä, kun kaikki työasiat vielä pyörivät mielessä. Mikä on sinun paras palautumiskeinosi? On hyödyllistä oppia tunnistaman, mitä mielessä ja kehossa tapahtuu ollessamme taistele ja pakene -tilassa, jossa emme ole parhaimmillamme ja josta olisi päästävä eroon varjeltavaan virtaustilaan.

Millaisia vaikutuksia taistele ja pakene -tilaan joutumisella on työhön?
Huotilainen ja Saarikivi toteavat kirjassaan Aivot työssä, että suurin osa suomalaisilla työpaikoilla koetusta uhasta ei ole fyysisen väkivallan uhkaa. Uhka on vaikeammin määriteltävissä olevaa, epämääräistä uhkaa henkisellä tasolla. On esimerkiksi liikaa töitä, paineita, negatiivista palautetta ja huono ilmapiiri. Ihminen kuitenkin käyttäytyy edelleen uhkaa kokiessaan sosiaalisesti samalla tavalla kun metsästäjä-keräilijä eli joutumalla taistele ja pakene -tilaan. Taistele ja pakene -tilassa koemme metsästäjä-keräilijä aivoillamme henkiset uhat fyysisen uhan kaltaisina: pulssi ja verenpaine nousevat, hengitys tihenee ja mielen toiminta muuttuu.

Haluamme päästä henkisesti ja fyysisesti kuormittavasta taistele ja pakene -tilasta takaisin virtaustilaan, jossa työt sujuvat, olemme parhaimmillamme ja keskitymme oikeaan asiaan. Virtaustilassa on tunne, että työn suorittamisen suhteen kaikki on kunnossa, pystymme keskittymään yhden asian tekemiseen kunnolla ja asian loppuun saattaminen on pääasia. Huotilaisen ja Saarikiven mukaan tämä vaatii työyhteisön työilmapiirin muuttumista: työntekijällä tulee olla hallinnan tunne omasta työstään, kokemus siitä, että hän voi tehdä tärkeimmät päätökset itse ja että hänen arvostelukykyynsä luotetaan.

Ensiapua kiireeseen

Edellä mainitussa Ylepuheen ohjelmassa suositeltiin tulipalokiireen ensiavuksi pysähtymistä  ja kaikille meille tuttujen perusasioiden huolehtimista:
riittävä uni, syöminen ja liikunta. Pysähtymistä pohtimaan omia arvoja ja minkälaista elämää haluaa niiden pohjalta: kuka minä olen ja mitkä ovat minulle tärkeitä asioita. Lisäksi suositeltiin ein sanomista, armollisuutta itselle, vaihtelevuutta työhön ja elämään sekä sosiaalisen aktiivisuuden lisäämistä.

Itse opettelen jatkuvasti sanomaan ei etenkin vapaaehtoistyöhön liittyvissä asioissa. Toisaalta teen silloin asioita, jotka koen tärkeiksi ja hyödyllisiksi ja joissa pääsen kokeilemaan uusia asioita. Tämän blogikirjoituksen loppuun kirjoittamiseen sain ideoita ja inspiraatiota kokeillessani hiihtämistä yhdessä koiran kanssa ensimmäistä kertaa.

Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi. Aivot työssä. 2018.