Sydämellä töissä

06.02.2024

Fäldt, Sanna. 2023. Sydämellä töissä. Rakenna hyviä työelämäsuhteita.

Tämä kirja sopii kaikille, jotka haluavat ja kaipaavat inhimillisyyttä työelämään. Fäldt toteaa, että Sydämellä töissä auttaa lukijaa kehittämään kohtaamistaitojaan sekä lisäämään luottamusta ja empatiaa työpaikoilla. Hän haluaa auttaa jokaista suomalaista löytämään keinoja rakentaa työpaikalla aiempaa syvällisempiä ja luottamuksellisempia suhteita työkavereihin vahvistamalla omaa itsetuntemustaan ja opettelemalla suora, mutta ystävällinen puhetapa. 

Kirja tarjoilee tiedon ja tosielämän kokemusten lisäksi harjoituksia itsensä ja muiden aidompaan ja inhimillisempään kohtaamiseen sekä itsensä ja muiden ymmärtämiseen ehkä jopa erilaisuuden hyväksymiseen - ainakin sen sietämiseen. Lisäksi lukija oppii keinoja ennaltaehkäistä ja sopia ristiriitoja edistäen näin sopua ja hyvinvointia. Erilaisuuden hyväksymisestä tai sen sietämisestä keinona selviytyä hankalien tyyppien kanssa kirjoittavat myös Räisänen ja Roth kirjassaan Hankalat tyypit työelämässä. Voit lukea lisää kirjasta kirjoittamastani blogikirjoituksesta.  

Työnohjaajana, työyhteisösovittelijana ja valmentajana olen huomannut, että kun ihmiset oppivat käyttämään ennaltaehkäiseviä keinoja sopia ristiriitoja, voi työnohjauksessa muutaman kuukauden tauon jälkeen kuulla vastauksina kysymykseen, mistä teillä on alkuvuodesta puhuttu: on ollut kiva tulla töihin, ei ole jännitteitä, on rento fiilis ja uskalletaan sanoa asioista. Vastaukset ovat asioita, joita on asetettu työnohjauksen tavoitteiksi.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen osa Ymmärrä itseäsi vuorovaikuttajana ohjaa lisäämään ymmärrystä itsestä ja omista vuorovaikutustavoista. Toinen osa Kohtaa toinen ihminen laajentaa näkemystä siitä, mitä meille vuorovaikuttajina tapahtuu, kun kohtaamme toisen ihmisen, ja miksi vuorovaikutus tietyissä tilanteissa on niin haastavaa ja miten toisaalta voimme luoda syviä ja luottamuksellisia suhteita työkavereihin. Kirjan kolmannessa osassa Kohtaamiset työpaikalla pureudutaan ristiriitoihin, niiden estämiseen ja purkamiseen ja siihen, miten kukin voi itse vaikuttaa todella onnistuneiden kohtaamisten rakentamiseen, miten jokainen voi toimia sovun lähettiläänä. Kirjan viimeisessä luvussa (10) tutkitaan mielenkiintoisesti sitä, miten johtajat voivat lieventää työpaikoilla luonnostaan olevaa valta-asemaansa ja miksi näin kannattaa tehdä.

Matka itseen ja vuorovaikutuksen maailmaan

Matka toimiviin ja eheisiin vuorovaikutussuhteisiin lähtee omasta itsestä ja sen tutkimisesta, miksi sinusta vuorovaikuttajana tuli sellainen kuin olet, minkälaisia viestintätapasi ovat ja miten ne vaikuttavat muihin. Fäldt tutustuttaa meidät kirjansa ensimmäisessä osassa temperamentin, kiintymyssuhteiden, sisäisen puheen, empatian, itsemyötätunnon ja tunteiden merkitykseen vuorovaikutuksessa. 

Fäldt aloittaa tarkastelemalla lapsuuden merkitystä toimintaamme ja vuorovaikutustapaamme. Saamamme kasvatus, temperamentimme ja kiintymystyylimme ovat muovanneet meistä ajan mittaan ihmisen, joka olemme tällä hetkellä. Myös sisäinen puheemme muovaa meitä jatkuvasti aikuisina. Toimimme vielä aikuisenakin voimakkaasti lapsuudessa syntyneiden mallien mukaan emmekä useinkaan ole näistä tietoisia. Siis malleilla, joilla on saanut huomiota ja turvaa. Tunnistamalla ja tuomalla nämä mallit tietoisen mielen käsittelyyn voimme huomata, minkälaisia selviytymistaktiikoita käytämme uusia ihmisiä kohdatessamme, miksi suutumme tietyissä tilanteissa tai miksi joku ihminen tai tyyli saa meidät aina vetäytymään, hämmentymään tai kiukustumaan. Miksi koemme jotkut tilanteet haastavina ja jopa pelottavina? Omia mallejaan on mahdollista muovata ja kehittää kehittää aikuisena - emme ole ikuisesti lapsuutemme vankeja.

Kirjassa olevaa Kiintymyssuhteen tarkastelun harjoitusta (s. 33) voi hyödyntää itsetutkiskeluun. Omaa sisäistä puhettaan voi kehittää opettelemalla sisäistä dialogisuutta - tarkkailemalla ja haastamalla omia ajattelumallejaan. Tämä auttaa tuomaan keskusteluun harkitumpia ja pidemmälle pohdittuja näkökulmia sekä herättelee empatiaa ja myötätuntoa muiden kanssa keskustellessa. 

Sivuilla 37-39 olevan harjoituksen Oman sisäisen puheen tarkkailu vuorovaikutustilanteessa avulla voi puolestaan tarkkailla omaa ajatteluaan ja toimintaansa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. 

  • Seuraavan kerran kun alat tuntea ärtymystä missä tahansa keskustelussa, pysähdy, sano itsellesi NYT!
  • Kysy itseltäsi kolme asiaa: Mitä mieleni sanoo? Mitä tunnen? Olenko varma tulkinnastani? 
  • Onnittele itseäsi, kun olet muistanut pysähtyä tarkkailemaan omaa ajatteluasi. Toistamme vuorovaikutusmallejamme niin automaattisesti, että niiden tarkkailu voi helposti unohtua. 

Kuinka suhtautudut itseesi epäonnistuttuasi?

Omia empatia- ja myötätuntotaitojaan voi kehittää läpi elämän. Empatia ja myötätunto toista ihmistä kohtaan lähtee aina kyvystämme osoittaa empatiaa ensin itsellemme. Kuinka suhtautdut itseesi silloin, kun olet epäonnistunut tai et ole täydellinen? Itsemyötätunto on kykyä osoittaa itselle ystävällisyyttä silloin, kun kärsii, epäonnistuu tai tuntee itsensä riittämättömäksi. Lisäksi se sisältää yhteisen ihmisyyden eli yhteyden tuntemisen kaikkiin muihin, jotka myös kamppailevat omien haasteidensa ja kärsimyksensä kanssa. Kolmanneksi se sisältää kyvyn hyväksyä tietoisesti oma tilanteensa ja tunteensa sen sijaan, että sivuuttaisi tai liioittelisi niitä. Itsemyötätunto kehittyy, kun astuu katsomaan itseään ja tilannettaan itsensä ulkopuolelta: "Tälle ihmiselle kävi nyt näin ja hän tuntee näin. Miten voisin tukea häntä?"

Itsemyötätuntokyky auttaa ihmistä kokemaan vähemmän hankalia tunteita ja asettamaan elämänsä koettelemukset oikeaan perspektiiviin. Itsemyötätunto vähentää niiden aivojen osa-alueiden toimintaa, jotka vastaavat uhantunteesta ja aktivoi aivojen hoivaamisjärjestelmää. Lyhyetkin itsemyötätuntoharjoitukset vähentävät stressihormonien määrää kehossa. Omia empatia- ja myötätuntotaitojaan voi kehittää läpi elämän. Kirjassa on vinkkejä siihen, miten empatiakykyä voi lisätä aikuisena (s. 48-50). Itsemyötätunto on tärkeää myös työpaikoilla. Jos työskentelee itseinhon ja ruoskimisen pohjalta, ei koe työssä iloa. Voiko osoittaa muille ihmisille lämpöä, ymmärrystä ja empatiaa, jos itse kokee uhan ja riittämättömyyden tunteita? Iloton työyhteisö on tehoton ja tylsä, eikä siellä ole kiva tehdä töitä. Fäldt väittää, että empatia ja myötätunto ovat vähentyneet työpaikoilla pandemia-ajan jäljiltä. Puheessa ei enää kuulu yhtä paljon toisten arvostus ja yhteinen tekemisen ilo. Ihmiset myös loukkaantuvat aiempaa herkemmin asioista ja vetävät liian pikaisia johtopäätöksiä. Erityisen tärkeää olisi, että jokainen meistä opettelisi kuuntelemaan ja tutkimaan sitä, miltä itsestä tuntuu ja mitä muissa ihmisissä tapahtuu silloin, kun keskustellaan. 

Lyhyt itsemyötuntoharjoitus

Aina kun sinusta tuntuu, että kaipaat elämääsi lisää lempeyttä ja ymmärrystä, voit antaa sitä itsellesi seuraavien lauseiden avulla. Toista näitä lauseita itsellesi mielessäsi tai ääneen niihin mahdollisimman syvästi uskoen. Toimi näin muutaman minuutin ajan.

Olkoon niin, että olen onnellinen. Olkoon niin, että olen turvassa. Olkoon kehoni terve ja mieleni rauhallinen. Olkoon niin, että olen vapaa kärsimyksestä.

Tutustu temperamenttiisi

Fäldt kertoo, että ymmärtämällä omaa lapsuuttaan ja siellä oppimiaan käyttätymismalleja sekä temperamenttiaan, hän on pystynyt vähitellen kehittämään omaa vuorovaikutustaan niin, että aiemmin haastavina pitämänsä tilanteet töissä eivät enää jännitä tai pelota häntä. Ja mikä tärkeintä, hän kokee pystyvänsä käyttämään haastavissa tilanteissa enemmän omia vahvuuksiaan ollessaan niistä tietoisempi. Minkälaisia vahvuuksia sinä olet käyttänyt haastavissa vuorovaikutustilanteissa? 

Omien "asetusten" ymmärtäminen on hyvin tärkeää, jos haluaa parantaa kykyään vuorovaikuttaa ja olla yhteydessä muiden ihmisten kanssa. Temperamentti vaikuttaa myös sisäisen puheemme kiivauteen. Oman temperamentin tunteminen auttaa vastaamaan yllä olevaan kysymykseen vahvuuksien käytöstä haastavissa tilanteissa.

Temperamentin vaikutusta ihmisen elämänkaareen ei ole vielä tutkittu kovin kattavasti. Se kuitenkin tiedetään tutkimuksen ja jokaisen oman kokemuksenkin kautta, että meillä kaikilla on oma erityinen tapamme olla olemassa ja suhtautua maailmaan. Temperamentti on se tyyli, jolla ihminen käyttäytyy ja reagoi asioihin. Temperamentti ilmenee ihmisessä hyvin varhain ja on kohtalaisen pysyvä. Nämä piirteet alkavat jo syntymästä määrittää, minkälaisia kohtaamisia meille syntyy toisten ihmisten kanssa. Toiset ovat rauhallisia, helposti tyynnytettäviä ja selkeärytmisiä. Toiset taas ovat vauvasta saakka helposti ärsyyntyviä, noeasti stressaantuvia ja huonosti nukkuvia. 

Fäldt kertoo, että määrittävin asia aikuisen käytöksessä ei niinkään ole se, minkälainen temperamentti hänellä on nyt tai oli nuorena, vaan se, millä tavalla lasta hoitaneet ihmiset ovat hänen temperamenttinsa kohdanneet. Sillä ja kulttuurilla, jossa hän kasvaa, on merkittävä vaikutus siihen, millainen vuorovaikuttaja hänestä tulee aikuisena. Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen kehitys on positiivisempaa, mikäli hänen piirteensä sopivat yhteen vanhempien odotusten kanssa. Toisaalta jos ympäristön odotukset ja vaatimukset ovat ristiriidassa lapsen synnynnäisten piirteiden kanssa, lapsi stressaantuu ja ahdistuu. Esimerkiksi ujoa lasta saatetaan pakottaa olemaan reipas ja juttelemaan muille, vaikka sosiaaliset tilanteet tuottava hänelle suurta ahdinkoa. Joskus vanhempi kokee lapsen erilaisuuden haastavaksi: ole itse rauhallinen/kiihkeä, en ymmärrä miksi lapseni on räjähtävä/rauhallinen. Joskus taas aikuinen näkee lapsessa oman temperamenttinsa piirteitä, joita ei haluaisi kohdata. Vanhempien kannattaa muistuttaa haastavina hetkinä itseään siitä, että oma lapsi on yksilöllinen ja arvokas juuri sellaisenaan. Vanhempien tehtävänä on auttaa lasta oppimaan navigoimaan elämässään näiden omien piirteidensä avulla tai niistä huolimatta.

Yksi tapa tutkia temperamenttipiirteitään on pohtia omaa emotionaalisuuttaan, aktiivisuuttaan ja sosiaalisuuttaan. Fäldt esittelee kysymyksiä, joiden avulla voi pohtia temperamenttipiirteitään ja oppia tuntemaan omaa temperamenttiaan syvemmin. 

Onko sinun helppo käydä läheistesi kanssa keskusteluja siitä, minkälaisia tunteita ja ajatuksia eri tilanteet sinussa herättävät, vai käytkö keskustelut ennemmin sen pohjalta, mitä näet tai tiedät? 

Se miten vastasit, kertoo sinulle kyvystäsi ilmaista tunteitasi sekä siitä oletko enemmän asia- vai tunneihminen. Luontainen taipumus tunteiden ilmaisuun on annettu sinulle jo lapsena, mutta myös ympäristö ja kasvatuksesi voivat vaikuttaa siihen, miten opit kohtaamaan, ilmaisemaan ja säätelemään tunteitasi. 

Uppoatko käsillä olevaan asiaan joskus niin syvällisesti, ettet näe etkä kuule mitään? Onko sinun helppo vaiko vaikea syventyä asioihin pidemmäksi aikaa kerrallaan? 

Vastauksesi näihin kysymyksiin kertovat sinulle, kuinka hyvä keskittymiskykysi on, toisin sanoen kuinka korkea häirittävyys sinulla on. Olet ehkä lapsena joskus uppoutunut niin mielikuvitusmaailmaasi, että sinua on saanut huutaa syömään useita kertoja ennen kuin havahduit. Tai sitten olet aloittanut yhden leikin, siirtynyt vaivatta uuden idean tullessa toiseen ja hypähtänyt iloisesti välipalalle jättäen leikit helposti sikseen. Vaikka jokaisella meistä on oma luonnollinen häirittävyyden asteemme, voi omaa keskittymiskykyään lisätä aikuisena harjoittamalla omaa mieltään. 

Onko sinun vaikea rauhoittua aloillesi? Jos et ole menossa, mietitkö sitä, mitä tekisit seuraavaksi? Vai otatko elämän rauhallisemmin ja tuumit paljon ennen kuin toimit? Kulkevatko ajatuksesi parhaiten liikkeessä vaiko liikkeettömyydessä?

Näihin kysymyksiin saamasi vastaukset paljastavat aktiivisuustasosi: korkean energiatason ihmiset ovat luultavasti jo lapsena olleet jatkuvasti menossa ja lähteneet liikkeelle varhain. Matalan energiatason ihmiset taas nauttivat enemmän siitä, kun saavat käyttää energiaa harkitusti ja säännöstellen niihin asioihin, jotka ovat heille erityisen merkityksellisiä. 

Miten reagoit haastavissa tilanteissa: huomaatko ahdistuvasi ja ajattelevasi heti pahimpia mahdollisia vaihtoehtoja vai oletko optimistinen ja rauhallinen? Huomaatko kuormittuvasi herkästi uusissa tilanteissa tai uusien ihmisten kanssa vai saavatko ne mielenkiintosi ja vireytesi nousemaan?

Vastaukset kertovat sosiaalisuudestasi ja tietyllä hetkellä kokemastasi emotionaalisesta kuormittuneisuudesta. Vaikka jokainen meistä varmasti toivoo olevansa hädän hetkellä rauhallinen viilipytty, voi joskus välitön ja ripeä toiminta ollakin parempi vaihtoehto. 

Mikään temperamenttipiirre ei ole toista huonompi tai parempi. Tärkeintä on oppia huomaamaan itselle tyypilliset reagointi- ja toimintatavat lempeällä ja arvostavalla asenteella. Voi esimerkiksi kirjata itsellesi ylös myönteisiä asioita, joita temperamenttisi on tuonut elämääsi.

Jos koet, että piirteitäsi ole arvostettu tai olet saanut kolhuja huonoista lapsuuden kohtaamisista, ei meidän Fäldtin mukaan kannata käyttää voimia lähteäksemme sotajalalle lapsuutemme väärinkohtelijoita kohtaan. Ennemminkin voisimme tutkia, mitä tunteita temperamenttimme huonosta vastaanotosta on jäänyt piiloon sydämiimme. Näiden tunteiden kohtaaminen ja niistä irti päästäminen on tärkeä osa sitä, että voimme itse kohdata muiden ihmisten temperamentit kiinnostuneina ja sellaisina kuin ne ovat. 

Lue lisää temperamentista blogikirjoituksestani Miksi oman temperamentin tunteminen on tärkeää. Kirjoituksessa aihetta tarkastellaan stressin ja vahvuuksien näkökulmasta Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan "Hyvät tyypit" - temperamentti ja työelämä pohjalta. 

Tunnetyöskentele - Opettele kohtamaan omat tunteesi

Evoluutio vastustaa haluamme elää rauhallista, tyytyväistä ja optimistista elämää. Kehomme ajautuu hälytystilaan joskus liiankin helposti. Jokainen päivä tuo kuitenkin mukanaan pieniä tai isompia kuormituksia erilaisine tunteineen. On tärkeä pysähtyä kuuntelemaan itseään tai tekemään jotain rauhoittavaa nollatakseen itsensä ja poistaakseen stressihormonit kehostaan. Tässä auttaa omien tunteiden kohtaaminen niin neutraalisti kuin mahdollista. Voi tuntua vaikeaalta kohdata ikäviksi mieltämiämme tunteita, koska emme halua kohdata emotionaalista epämukavuutta. Tunteet voivat myös tuntua niin suurilta, että ne vievät mennessään ja saavat liian suuret mittasuhteet verrattuna siihen, miksi ne ovat alun perin heränneet. Pystymme myös ajattelemalla sekä vahvistamaan että vaimentamaan tunteiden alkuperäistä kokoa. Jokainen tunne on kuitenkin neutraali, ja nopein tie tulla sinuiksi tunteen kanssa on ottaa tunne sellaisenaan mahdollisimman neutraalisti vastaan. Tätä kutsutaan tunnetyöskentelyksi.

Tunteiden käsittelyn taito on Fäldtin mukaan yksi tärkeimmistä opeteltavista asioista, jos haluamme elää tasapainoista elämää ja luoda merkityksellisiä suhteita muihin. Harjoittelemalla tunteiden käsittelyä voi oppia vähitellen käymään paljon aiempaa neutraalimpia keskusteluja muiden kanssa suurienkin tunteiden keskellä. Kannattaa huomioda pieniä signaaleja epämääräisestä levottomuudesta tai ärtymyksestä mahdollisimman varhain. Tunnetyöskentelyssä voi pysähtyä kuulostelemaan kehoaan: 

Missä kohdassa levottomuus tuntuu? Minkälaisena tuntemuksena? Mikä tunne se on? Mitä se haluaa kertoa? Mitä se tarvitsee? 

Tunteen nimeäminen on tärkeä osa tunnetyötä. Nimeäminen auttaa ottamaan etäisyyttä ja se toimii viestinä mielelle siitä, että tunne on huomattu ja vastaanotettu. Mieli voi tämän jälkeen lopettaa tunneimpulssin lähettämisen keholle. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun olemme todella haastavan tunteen armoilla. Sen sijaan, että yrittää saada tunteen katoamaan leikkimällä, ettei sitä ole tai toivomalla että se lakkaa, kannattaakin kääntyä tunnetta kohti. Yksi tärkeimmistä asioista tunteiden kanssa työskentelyssä on toistaa itselleen kerran toisensa jälkeen, että yksikään tunne ei ole hyvä tai paha, se vain on. Tunne itsessään ei voi satuttaa. Sen kohtaaminen sen sijaan voi toimia vahvana tienviittana mielenrauhaan ja itsensä syvempään ymmärtämiseen. 

Erilaiset vuorovaikutus- ja kohtaamistyylit

Kirjan toisessa osassa Kohtaa toinen ihminen Fäldt kirjoittaa erilaisista vuorovaikutustyyleistämme. Jokainen meistä on yksilöllinen, kahta samalla tavalla ajattelevaa ja toimivaa ihmistä ei löydy. Siksi meidän on välillä vaikea ymmärtää toisiamme. Tätä yksilöllisyyttä olisi hyvä oppia kunnioittamaan ja arvostamaan, vaikkei se aina helppoa olekaan. Psykologisesti turvallisella työpaikalla jokainen voi olla oma itsensä ilman pelkoa kielteisistä seurauksista. Oman luontaisen vuorovaikutustyylin korvaaminen itselle epätyypisellä tavalla on hyvin kuormittavaa keholle ja mielelle. Mitä enemmän ihmiset voivat töissä ja muualla elämässä olla omia aitoja itsejään, sitä enemmän heillä on kapasiteettia töiden tekemiseen.

Erilaisten vuorovaikutustyylien tutkimiseen Fäldt esittelee Minna Oulasmaan ja Mika Pesosen kirjasta Tunnista tyyppisi. Löydä itsesi ja muiden parhaat puolet löytyvän yksinkertaisen jaottelun. Siinä ihmisiä tarkastellaan kahdella tasolla: ulos- ja sisäänpäinsuuntautuneisuuden sekä tunnelma- ja asiakeskeisyyden tasoilla. Oman toiminnan ja vuorovaikutuksen tarkastelu näiden kahden välillä paljastaa usein paljon kohtaamistavoistamme. Kirjan sivuilla 85-87 on harjoitus oman vuorovaikutustyylin tunnistamiseen edellä mainitun jaottelun avulla sekä pohdittavia kysymyksiä oman tyylin havainnointiin ja kehittämiseen.

Vaikka on tärkeä olla oma itsensä, olisi jokaisen hyvä tunnistaa oma ja toisen vuorovaikutustyyli ja pyrkiä tulemaan hieman vastaan omasta nurkastaan, kun vuorovaikuttaa omasta tyylistään poikkeavan ihmisen kanssa. Omaa vuorovaikutustyyliä voi muokata sen jälkeen kun on havainnoinut ja hyväksynyt oman perustyylinsä. On mahdollista opetella uusia toimintatapoja oman tyylinsä sisällä, jos se tuntuu itselle hyödylliseltä. Ektrovertti saattaa haluta kehittää itsessään kuuntelutaitoja ja introvertti etsiä itselleen mielekkään tavan tuoda oman mielipiteensä esiin varmemmin. 

Mitä tietoisemmin mietit toivepiirteitäsi vuorovaikuttajana ja ihannekuvaasi viestijänä, sitä nopeammin kehityt haluamaasi suuntaan. Tavoitteeksi voit ottaa vaikkapa sen, että jokainen kohtaamasi ihminen ajattelisi, että sinun kanssasi tuntuu mukavalta tehdä yhdessä töitä. Seuraavassa luvussa on vinkkejä turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luomiseen. 

Avoin tunnejärjestelmä kohtaamisessa

Vielä ei osata kattavasti ja yksiselitteisesti kuvata sitä, mitä ihmisessä kohtaamisen aikana tapahtuu. Eri tutkimuksia ja tiedettä yhdistämällä saadaan suhteellisen paljon tietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat toisiinsa, kun ihmiset tapaavat. 

Tunteilla on iso merkitys vuorovaikutuksessa. Kun yritämme tulkita keskustelussa toisen ihmisen tunteita, vain seitsemän prosenttia tulkinnasta perustuu siihen, mitä toinen sanoo. Tietoa saa paljon enemmän toisen puheen sävystä (38 %) ja ilmeistä (55 %). Tässä on tunneälytutkija Daniel Golemanin mukaan kyse siitä, että tunnejärjestelmämme on avoin ja tunteisiin vaikuttaa myös se, mitä ympärillämme tapahtuu. Avoin järjestelmä saa meidät vaikuttamaan kaikissa ihmisten välisessä kohtaamisessa toisiimme fysiologisesti. Peilaamme peilineuronien avulla sen, mitä toinen tuntee, toiset herkemmin kuin toiset. Se kuinka herkästi tunteita aistitaan riippuu esimerkiksi henkilön sukupuolesta, kyvystä asettua toisen asemaan ja yleisestä taipumuksesta virittyä huomaamaan toisen tunteita. Fysiologisesti kyse on siitä, että meissä on sisäänrakennettu primitiivinen toimintamalli, jossa alamme jäljitellä toista ihmistä, kun kohtaamme tämän. Alamme itsestään matkia kaikissa vuorovaikutustilanteissa toisen kasvojen ilmeitä, kehonkieltä, puheen malleja ja äänen painoja. Kun matkimme toista, alamme kokea sitä mitä hän kokee ja tuntea sitä mitä hän tuntee. 

Psykolgi ja flow-tutkija Mihaly Csikszentmihalyin mukaan ihmisen elämänlaatu riippuu kahdesta tekijästä: siitä millaiseksi koemme tekemämme työn sekä siitä, millaiset ovat suhteemme toisiin ihmisiiin. Se, mitä tunteita herätämme toinen toisissamme töissä, vaikuttaa valtavasti siihen, mitä saamme aikaan, miltä työpaikalle meneminen tuntuu ja millaisella fiiliksellä töitä tehdään. Avoimen tunnejärjestelmämme kautta olemme hyvin alttiita muiden ihmisten tunteiden ja ajattelun laadun vaikutuksille. Voimme myös itse vaikuttaa siihen, miltä muista ihmisistä tuntuu ympärillämme. 

Tunteiden välittymistä yli 20 vuotta tutkinut organisaatiotieteiden tohtori Sigal Barsaden mukaan tunteet siirtyvät ihmisten välillä paljon huomaamattomammin kuin tieto ideoita vaihdettaessa tai jutellessa. Tunteet välittyvät automaattisina ja tiedostamattomina fysiologisina reaktioina. Sekä myönteiset että kielteiset tunteet tarttuvat muihin. Barsaden tutkimuksessa tunteiden tarttumisesta ryhmässä huomattiin, että vaikka sosiaalisesti vetäytyvä käytös (alakuloinen tylsistyneisyys) oli ryhmän jäsenten mielestä vaikeimmin hallittava, se ei tarttunut yhtä helposti muihin osallistujiin kuin muut tunteet (hyväntuulinen innokkuus, tyyni lämminhenkisyys ja kärsimätön ärtyisyys). Golemanin mukaan taas hyväntuulisuus ja lämminhenkisyys tarttuvat helpommin kuin ärtyneisyys tai masentuneisuus.

Tunteiden tarttumisessa kannattaa huomioida myös se, että olemme erilaisia tunneilmaisultamme. Tunteiden ilmaisukyvyn voi jakaa skaalalle. Toisten tunneskaala on laaja, hyvin pitkä jana, jonka ääripäitä he käyttävät säännöllisesti. Tällaiset ihmiset tuntevat ja näyttävät tunteensa isosti - niin ilot kuin surutkin. Toisten jana taas on selvästi lyhyempi. He eivät koe tilanteita yhtä voimakkaastri tunteen tasolla eivätkä välttämättä näytä tunteitaan vahvasti ulospäin. Vaikka on tärkeää, ettei vahvasti tuntevia yritetä koko ajan vaientaa tai hillitä, kannattaa heidän olla tarkkana, että hienovaraisemmin tunteita ilmaiseville annetaan tilaa ja etteivät he tartuta jotain hankalaa tunnettaan huomaamattaan.

Turvalliset keskustelutilanteet - ymmärrä autonomista hermostoasi

Lukiessani kirjaa ensimmäisen kerran vaikutuin eniten autonomisen hermoston merkityksestä vuorovaikutuksessa ja kohtaamisessa. Fäldt kannustaa tutkimaan autonomisen hermoston toimintaa ymmärtääksemme kohtaamisten biologiaa: mitä meissä tapahtuu hermostollisella tasolla, kun olemme yhteydessä toisiin. 

Sympaattinen hermostomme aktivoituu, kun valpastumme tai koemme olomme uhatuksi. Kohtaamisessa uhkatilanne voi olla vaikkapa toisen ihmisen kiukkuisesti antama palaute ja kohonnut äänenpaino. Kun uhka lievenee, keho alkaa palautua käynnistämällä rauhoittavan, parasympaattisen hermoston. Parasympaattisen hermoston tärkeä osa nimeltä vagushermo määrää kehon rentoutumaan stressin jälkeen. 

Kun tunnemme olomme turvalliseksi, vagushermosto auttaa siinä, että kehoon virtaa rauhoittavia ja tyynnyttäviä, yhteyttä lisääviä hormoneja kuten oksitosiinia, serotiinia ja dopamiinia. Oksitosiini, rakkaus- ja huolenpitohormoni, vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja liittää meitä yhteen, kun teemme yhdessä toisten kanssa jotain mukavaa. 

Tieteessä esitellyn uuden ja paljon väitellynkin niin kutsutun polyvagaalisen teorian mukaan ihmisen vagushermo toimii kunnolla pääosin sosiaalisen liittymisen tilassa. Luontaisen sosiaalisen liittymisen tilasta on helpompi käydä läpi työssä esiin nousevia haastavia tilanteita. Tällaisessa tilassa ihminen pystyy palautumaan. Tällöin ihminen on ystävällinen, yhteistyöaltis, pystyy antamana muille tukea ja olemaan rakastava. Polyvagaalinen järjestelmä meillä on ilmeisesti siksi, että hakeutuisimme toisten ihmisten lähelle ja sitä kautta voisimme saada aikaan yhdessä enemmän kuin yksin. 

Kun ymmärrämme omaa autonomisen hermoston puolustusjärjestelmäämme ja sitä, että parhaat mahdolliset vuorovaikutustilanteet ovat sellaisia, joissa kaikilla keskustelijoilla on turvallinen olo ja hyvä olla yhdessä, voimme tietoisesti pyrkiä luomaan keskusteluista tällaisia. Tällöin jokaisen keskustelijan olisi varottava tuomasta keskusteluun elementtejä, jotka käynnistävät toisilla osallistujilla sympaattisen prosessin. Erityisesti johtajan on hallittava työssään luottamuksellisenn ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen. 

Fäldt listaa seuraavat asiat, jotka ainakin vaikuttavat luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin rakentamiseen:

  • Keskustelun motiivi: olemmeko täällä etsimässä virheitä tai syyllisiä vai ymmärtämässä ja kehittämässä uusia mahdollisuuksia.

  • Keskustelun sävy: syyttävä, alistava ja tuohtunut vai kiinnostunut, avoin ja innostava.

  • Keskustelun vire: passiivinen ja pessimistinen vai energinen ja optimistinen.

  • Keskustelijoiden mielentila ja palautuminen: univaje, liian paineistettu työ- tai elämäntilanne, ärtymys tai muu hankala käsittelemätön tunne vaiko riittävä palautuminen, sopiva työkuorma, rauhallisuus ja tunteiden hallinta.

  • Keskustelijoiden asenne: asettuminen poikkiteloin tai vahva oman asian ajaminen kuuntelematta muita vai läsnäoleva kuuntelija, joka kysyy kysymyksiä ja haluaa oppia muilta ja ymmärtää heitä.

  • Keskustelun aitous: esittääkö joku jotakin roolia ja pyrkii saamaan sitä kautta muut puolelleen vai ovatko keskustelijat aitoja itsejään, aidoin motiivein ja kaikkine tunteineen.

Sivuilla 101-103 on listattu vinkkejä, joita voi kokeilla rauhoittaakseen hermostoaan ennen kohtaamista, sen aikana tai sen jälkeen.

Johtamisen valta-asetelma ja sen lieventäminen

Kirjan viimeinen luku on suunnattu erityisesti esihenkilöille ja johtoasemissa toimiville: miten johtajat voivat tukea työntekijöitään löytämään käytännön keinoja tehdä työtä mahdollisimman rauhallisina ja motivoituneina, ja miten johtajan kannattaa toimia valta-asemansa kanssa. He eivät voi olla bestiksiä eivätkä johtaa liian kaukaa. Fäldt kertoo erään taloushallinnossa ihmisiä 30 vuotta johtaneen kertoneen asenteestaan, että yksikään hänen tiimiläisensä ei ole hänen ystävänsä, mutta hän suhtautuu jokaiseen tiimiläiseensä yhtä ystävällisesti. 

Johtajan valta-asema on aina olemassa. Antropologi ja psykoanalyytikko Michael Moccaby on tutkinut erityisesti sitä, miksi ihmiset haluavat seurata johtajia. Hän jakaa seuraamisen motivaatiot kahteen osaan: tietoisiin motiiveihin, kuten haluun saada itselleen johtajan avulla jokin asema, korvaus, valtaa tai päästä osaksi jotain itselle tärkeää asiaa. Sen lisäksi on tiedostamattomia motiiveja, joita emme voi kotrolloida. Tiedostamattomat motiviit nousevat alitajunnasta ja heijastamme niitä suhteissamme elämämme johtajahahmoihin.

Moccaby viittaa tiedostamattomilla motiiveilla psykoanalyytikko Sigmund Freudin löytöön transferenssista. Transferenssi on läsnä myös työpaikoilla - positiivisena ja negatiivisena. On voitu todistaa, että positiivinen transferenssi linkittyy tuottavuuteen. Työntekijä, joka tuntee, että hänen esihenkilönsä pitää hänestä huolta vanhemman tavoin, pyrkii miellyttämään pomoaan kaikin mahdollisin keinoin. Transferenssista voi olla myös haittaa esimerkiksi tilanteessa, jossa esihenkilö tekee jonkin päätöksen, joka osoittaa työntekijälle, että tämäei olekaan esihenkilön "lempilapsi". Työntekijä saattaa alkaa kapinoida ja käyttäytyä huonosti ymmärtämättä lainkaan itse, mistä hänen raivonsa kumpuaa. 

Moccabyn mukaan johtajan kannattaa tunnistaa transferenssin luomat vääristyneet mielikuvat ja  hillitä transferenssiaan työpaikoilla mahdollisimman paljon. Vaikka muiden ihailu tuntuisi johtajasta mairittelevalta, se ei perustu johtajan todellisiin ominaisuuksiin. Positiivisen transferenssin myötä alaisille tulee silmilleen ikään kuin ruusunpunaiset lasit. He saattavat nähdä johtajan parempana, fiksumpana, mukavampana ja karismaattisempana kuin tämä oikeastaan on. 

Johtaja voi pienentää transferenssin vaikutusta tutkimalla, minkälainen suhde hänellä on oman elämänsä valtaapitäviin ihmisiin. Onko hänellä ylipositiivinen tai ylinegatiivinen kuva jostakusta oman elämänsä johtohahmosta? Toinen tapa vähentää transferenssiä johtajana on pyrkiä jatkuvasti antamaan itsestään niin aito ja realistinen kuva toisille kuin mahdollista esimerkiksi tuomalla esille omia virheitään. Kolmas tapa pienentää transferenssiä on johtajana luoda mahdollisimman läpinäkyvät ja selkeät palkitsemisen keinot, jotka perustuvat ihmisten suorituksiin eivätkä suhteisiin. 

Loppusanoissaan kirjailija toivoo, että kirjan sisältö on antanut lukijalle kipinän tehdä yhden vaikka pienenkin, vaikuttavan muutoksen omassa tavassaan olla työpaikalla yhteydessä muihin. Mikä se on sinun osaltasi? Minulle se on tänään 6.2.2024 rauhallisuuden vahvuuden käyttämistä sekä tunteiden hallinnan ja aitouden edelleen kehittäminen tulemalla vielä tietoisemmaksi tunteista ja olemalla vieläkin ennemmän aito itseni eriliaisissa kohtaamistilanteissa.