Ratkaisukeskeisyys
Tehokasta dialogia muutoksen mahdollistamiseksi

Ratkaisukeskeisyys on käytännöllinen, yhteiseen dialogiin perustuva tavoite- ja tulevaisuussuuntautunut työskentelytapa, joka antaa välineitä toimia organisaatioiden, ryhmien ja yksilöiden ongelmatilanteissa ja kehittämistyössä. Perusajatuksena ratkaisukeskeisyydessä on, että kaikilla ihmisillä on kokemuksia ja ideoita, joita kannattaa ensisijaisesti käyttää pulmien ratkaisemisessa ja kehittämisessä ohjaajan ja ohjattavan yhteisssä dialogissa. Ratkaisukeskeisyyden taustalla vaikuttaa mm. stoalainen filosofia, sosiaalinen konstruktionismi, positiivinen psykologia, narratiivisuus ja NLP.

Termillä ratkaisukeskeisyys ei tarkoiteta valmiiden ratkaisujen tarjoamista, vaan tavoitteisiin, toivottuun lopputulokseen ja voimavaroihin keskittymistä.

"Ratkaisukeskeisen ajattelun mukanaan tuoma voimavarojen, vahvuuksien ja ihmisten omien arvojen kunnioitus luo pohjaa toiveikkuudelle, tulevaisuuteen orientoitumiselle ja muutoksen mahdollisuudelle sen sijaan, että keskitytään konfliktien syiden ja seurausten tarkasteluun. Tämä ei kuitenkaan sulje pois tunteiden ja työolosuhteiden tarkastelua".

(Järvinen ja Luhtaniemi 2013. Ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelu)


Ratkaisukeskeinen työskentely on asiakkaan muutosta tukevaa dialogia. Siinä ohjaaja ja ohjattava tutkivat yhdessä ja tasavertaisesti asiakkaan asiaa - mitä asiakas haluaa, toivottua lopputulosta ja siinä edistymistä. Se on molempien ajatusten yhdistymistä, jossa molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulokseen. Näin syntyy vuoropuhelu, jonka avulla voidaan laajentaa näkökulmaa mahdollisuuksiin ja toivottuun lopputulokseen. Se, mitä asiakas haluaa ja sen merkitys kirkastuu yhteisessä vuoropuhelussa. Ratkaisukeskeinen asiakasprosessi on kuvattu alla olevassa kuvassa (muokattu Guy Shennanin koulutusmateriaalin pohjalta):

Ratkaisukeskeinen asiakasprosessi
Ratkaisukeskeinen asiakasprosessi

Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä ohjaaja kuuntelee tarkasti ohjattavan puhetta ja kysyy kysymyksiä, jotka auttavat asiakasta tarkastelemaan ja ajattelemaan omaa tilannettaan itsensä kannalta hyödyllisesti ja merkityksellistä muutosta tukien. Ratkaisukeskeisessä ajattelussa on keskeistä myös toisen ihmisen arvostaminen, läsnäoleva kuunteleminen, tilan antaminen, ymmärtäminen ja ei-tietämisen tila, jossa ei tehdä tulkintoja.

Usein luullaan, että ratkaisukeskeinen työnohjaus tai muu asiakastyö on pelkkää positiivisuutta. Ratkaisukeskeisessä asiakastapaamisessa asiakas saa puhua ongelmistaan - juuri niiden takiahan asiakas kokee tarvitsevansa työnohjausta tai valmennusta. Ohjaajan tehtävänä on kuunnella asiakasta juuri niin kauan kun tämä haluaa puhua vaikeuksistaan ja hyväksyä se, mitä sanotaan. Ratkaisukeskeiseksi ohjauksen tekee se, mitä ohjaaja huomioi ongelmapuheesta. Oleellisinta ratkaisukeskeisyydessä on keskittyä siihen, minkälaista muutosta asiakas haluaa ja mitä hän haluaa ongeman sijaan.

Kun ongelmakeskeisessä lähestymistavassa aloitetaan kysymällä, mitkä asiat ovat tällä hetkellä vialla, ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa kysytään, miten asioiden halutaan olevan tulevaisuudessa, käännetään ongelmat muutostoiveiksi. Tämä on mahdollista, sillä kaikkiin ongelmiin liittyy aina jokin muutostoive. Jos työyhteisössä esimerkiksi on huono yhteishenki, ongelma voidaan ilmaista tavoitteena toteamalla, että työyhteisöön halutaan saada hyvä yhteishenki. Niin kauan kun puhutaan huonosta yhteishengestä, ihmisillä on taipumus miettiä sitä, missä on vika tai kenestä ongelma johtuu. Kun siirrytään puhumaan tavoitteena hyvästä yhteishengestä, keskustelun sävy muuttuu toiveikkaammaksi ja rakentavammaksi. Tavoitteesta liikkeelle lähteminen auttaa ihmisiä pohtimaan sitä, mitä tavoitteen saavuttaminen tarkoittaisi käytännössä ja löytämään keinoja sen saavuttamiseksi.

Kun lähtökohtana on se, miten asioiden toivotaan olevan, voidaan kysyä, mitä tavoitteen eteen on jo tehty ja mitä vastaavanlaisia tavoitteita on jo saavutettu aikaisemmin. Aikaisemmista onnistumisista ja jo tapahtuneesta edistyksestä keskusteleminen antaa mahdollisuuden pohtia sitä, mitä sellaista työryhmän jäsen ovat jo tehneet, mistä on ollut hyötyä. Tämä keskustelu tuottaa kiittäviä selityksiä, kun taas ongelmia analysoidessa syntyy syyttäviä selityksiä. Kiittävät selitykset saavat ihmiset kokemaan, että heitä arvostetaan ja se puolestaan tuottaa leppoisan ja toiveikkaan tunnelman, joka on otollinen yhdessä tapahtuvalle luovalle ratkaisujen ideoinnille.

Siinä missä ongelmakeskeisellä lähestymistavalla on taipumus tuottaa syyttelevien selitysten noidankehä, ratkaisukeskeinen lähestymistapa johtaa usein positiiviseen kehään. Kun tilanne paranee, vaikka vähänkin, voidaan seuraavan kerran asiasta keskusteltaessa pohtia yhdessä sitä, mistä edistyminen johtuu. Tämä tuottaa kiittäviä selityksiä ja yhteisen onnistumisen kokemuksen, joka lisää työntekijöiden halua tehdä yhteistyötä myös jatkossa.

Muodostuva positiivinen kehä on kuvattu alla olevassa kuvassa (Ben Furman ja Tapani Ahola):